10.10.2023

"Alusta asti tuntui siltä, kuin olisimme tavanneet jo aiemmin"

Kaksi ihmistä seisoo syksyisessä ulkoilmassa keskustellen.
Kuva: Eeva Anundi / Suomen Punainen Risti

Nuorten turvatalon tukikummi on mukana nuoren itsenäistymisen vaiheissa.

Lumikilla ja hänen tukikummillaan Pirjolla on ikäeroa yli viisikymmentä vuotta, mutta yhteistä tekemistä ja puhuttavaa on riittänyt alusta asti.

Kummi on henkilö, johon voi tukeutua. Luotettava aikuinen. Yleensä kummi saadaan kasteen yhteydessä, mutta kummi voi tulla elämään myös aikuistumisen kynnyksellä, Punaisen Ristin Nuorten turvatalon tukikummitoiminnan kautta.

On ollut hienoa nähdä, miten ystävyys voi syntyä silloinkin, kun ollaan aivan eri ikäluokkaa.
Tukikummi Pirjo

Kun Lumikki, 17, tapasi ensimmäistä kertaa tukikumminsa Pirjon, 69, oli kesäkuinen päivä. Lumikki oli toivonut, että kummi edustaisi vanhempaa sukupolvea, mutta muuta hän ei tulevasta kummistaan ennakkoon tiennyt. Oodi-kirjaston edessä Pirjoa odottaessaan Lumikki mietti: Miten tapaaminen sujuisi? Löytyisikö yhteistä puhuttavaa?

Kaksikko siirtyi kirjastolta kahvilaan. Pian tunti oli jo hurahtanut, tuosta vaan. Juttua olisi riittänyt loputtomiin.

– Meidän oli helppo jutella toistemme kanssa. Pirjo oli iloinen ja hymyilevä, Lumikki kuvailee ensitapaamista.

Samoin koki myös Pirjo.

– Alusta asti tuntui siltä, kuin olisimme tavanneet jo aiemmin.

Nykyään kaksikko juttelee ”ihan kaikesta”. Joskus heitä puhututtavat perhe tai opiskelu, joskus tapetilla on maailman tilanne. Tärkeintä on luottamus toiseen: mistä tahansa voi puhua tai olla puhumatta.

Tukikummi ja nuori kävelemässä kadulla
Lumikki ja Pirjo löysivät nopeasti yhteistä tekemistä, taide kiinnostaa molempia. Tapaamisissa ei turhaan kytätä kelloa. Jos meneillään on oikein kiinnostava museokierros tai hyvä keskustelu, saattaa hurahtaa kolmekin tuntia. Kuva: Eeva Anundi / Suomen Punainen Risti

Myös yhteinen tekeminen löytyi luontevasti, kumpikin kun on kiinnostunut taiteesta. Kesällä ja alkusyksystä koronarajoitusten suhteen oli vielä vapaampaa, ja silloin kaksikko kierteli taidemuseoissa.

Tapaamisten yhteydessä käydään aina myös syömässä jossain yhdessä valitussa paikassa. Lumikki ja Pirjo pitävät molemmat etnisestä ruoasta, ja tukikummiuden aikana on ehditty kokeilla jos jonkinlaista ravintolaa. Välillä ravintolan valinnassa on onnistuttu, välillä taas ei. Yhtä kaikki: yhteisiä kokemuksia on kertynyt, ja se on tärkeintä.

– Ja jälkkärijätskit syödään aina, meillä on sellainen tapa! Pirjo lisää.

Tapaamisissa ei turhaan kytätä kelloa. Jos meneillään on oikein kiinnostava museokierros tai hyvä keskustelu, saattaa hurahtaa kolmekin tuntia.

Tapaamisten välillä viestejä vaihdetaan WhatsAppissa. Toisinaan lähetellään hauskoja kuvia, toisinaan linkitetään ajankohtaisia asioita. Ja vaihdetaan kuulumisia, tietysti.

Ikäeroa kaksikolla on yli viisikymmentä vuotta. Se ei kuitenkaan ole ollut ongelma. Päinvastoin. Kun Lumikilta ja Pirjolta kysyy, mikä heitä yhdistää, vastaus tulee nopeasti: avoimuus.

– On ollut hienoa nähdä, miten ystävyys voi syntyä silloinkin, kun ollaan aivan eri ikäluokkaa. Näin sukupolvien välinen kuilu katoaa, sanoo Pirjo, joka on itse ehtinyt jo isoäidin ikään.

Kaikille asioille voi tehdä jotain

Lumikki ja Pirjo tapaavat kerran kuussa, kuten tukikummitoimintaan kuuluu. Punaisen Ristin Nuorten turvatalot tukevat kummisuhdetta lähtökohtaisesti vuoden ajan, mutta tapaamisia voidaan jatkaa pitempäänkin. Tilannetta punnitaan aina tapauskohtaisesti, ja nuori ja hänen tukikumminsa tapaavat säännöllisesti myös turvatalon työntekijän kanssa.

Jos elämässä on hankala tilanne tai jokin mietityttää, tänne voi aina soittaa.
Lumikki, 17

Lumikille erityisen tärkeää on ollut se, miten joustavaa ja monipuolista apua turvatalo on tarjonnut.

– Jos elämässä on hankala tilanne tai jokin mietityttää, tänne voi aina soittaa. Kynnys ottaa yhteyttä on matala, ja työntekijät ovat kaikki tosi mukavia.

Turvatalot tukevat nuoria monin tavoin, ja niiden toiminta on aina asiakkaan näköistä. Yhteydenoton syynä saattavat olla esimerkiksi yksinäisyys, ongelmat ihmissuhteissa tai itsenäistymisen haasteet.

Osa nuorista etsii keskusteluapua, osa tilapäistä majoitusta. Joku tulee korjaamaan vuorokausirytmiään, joku taas etsii apua omilleen muuttamisessa. Samalla tukea saavat myös nuoren läheiset.

Kaikille asioille voi tehdä jotain, kuuluu Nuorten turvatalon motto – ei ole sellaista elämäntilannetta, josta ei voisi ottaa yhteyttä. Turvatalot ovat auki vuorokauden ympäri, vuoden jokaisena päivänä. Apu on maksutonta, eikä lähetettä tarvita. Riittää, kun ottaa yhteyttä.

Tukikummi ja nuori katsovat ikkunasta ulos
Lumikille erityisen tärkeää on ollut se, miten joustavaa ja monipuolista apua turvatalo on tarjonnut. Kuva: Eeva Anundi / Suomen Punainen Risti

Lumikki itse päätyi turvatalon asiakkaaksi muutama vuosi sitten.

– Etsin omaa asuntoa ja sain pian huomata, että alaikäisenä asunnon saaminen on hyvin vaikeaa.

Silloin koulun kuraattori suositteli yhteydenottoa Nuorten turvataloon. Pian järjestettiin tapaaminen, jossa Lumikki pääsi juttelemaan yhdessä vanhempiensa, kuraattorin ja Punaisen Ristin työntekijän kanssa.

Tapaamisen jälkeen asiat lähtivät sujumaan. Oma asunto löytyi, ja myöhemmin mukaan astui tukikummi Pirjo. Juuri näin itsenäistymisen tuki toimii: kun nuori saa asunnon, pyritään tämän elämään takaamaan joku sellainen aikuinen, jonka kanssa nuori voi olla säännöllisesti tekemisissä.

Pirjo antaa kiitosta turvatalon joustavuudesta ja helposta tavoitettavuudesta, samoin siitä miten tiiviisti turvatalot pitävät yhteyttä kouluihin.

– Voisin liputtaa tämän toiminnan puolesta vaikka missä barrikadeilla! Tämä on todella tärkeä palvelu. Monilla nuorilla on suuri tarve löytää ensimmäinen oma koti, jossa he voivat alkaa elää itsensä näköistä elämää.

Pienellä vaivalla hyvä kiertämään

Pirjo on ollut mukana Nuorten turvatalon toiminnassa jo yli kuusi vuotta. Hän löysi aikoinaan ilmoituksen paikallislehdestä ja lähti saman tien mukaan.

– Jäin eläkkeelle ja totesin, etten viihdy pelkästään kotona neljän seinän sisällä. Näin eläkeläisenäkin haluan olla aktiivinen ja osallistua yhteiskuntaan.

Villasukkia korissa.
Tärkeää on myös yhteisöllisyys. Yhteisissä tapaamisissa iso joukko kummeja ja nuoria pääsee viettämään aikaa yhdessä brunssin tai vaikka kupla-jalkapallon pelaamisen merkeissä. – Tämä on mahtava yhteisö. Pidämme huolta toisistamme, Pirjo sanoo. Kuva: Eeva Anundi / Suomen Punainen Risti

Nuorten turvatalot tarjoavat apua viidellä paikkakunnalla: Espoossa, Helsingissä, Vantaalla, Tampereella ja Turussa. Tuki on vain puhelinsoiton päässä. Halutessaan yhteyden voi ottaa myös netin Sekasin-chatin kautta.

Pirjo kannustaa eläkeläisiä – ja muunkin ikäisiä – ryhtymään tukikummiksi nuorelle.

– Tämä vie vain muutaman tunnin kuukaudessa, kyllä ihmisellä yleensä sen verran aikaa on. Tässä pääsee laittamaan hyvän kiertämään, ja tästä saa itsekin paljon irti.

Tärkeää on myös yhteisöllisyys. Yhteisissä tapaamisissa iso joukko kummeja ja nuoria pääsee viettämään aikaa yhdessä brunssin tai vaikka kupla-jalkapallon pelaamisen merkeissä.

– Tämä on mahtava yhteisö. Pidämme huolta toisistamme, Pirjo sanoo.

Kun koronatilanne hellittää, Lumikki ja Pirjo aikovat jatkaa taideharrastustaan. Sitä odotellessa kaksikko suuntaa taas ravintolaan vaihtamaan kuulumisia – ja sen jälkeen mennään jätskille.

Teksti: Heidi Nummi