Yksinäisyyteen auttoi toisten auttaminen

Simba pomppaa kevyesti kiipeilypuulta keittiönpöydälle. Noora Räsänen, 22, toruu vilkasta kissaansa hellästi. Reilut kolme vuotta sitten Simba oli vasta pieni pentu ja Noora oli juuri muuttanut sen kanssa uudelle opiskelupaikkakunnalle Kemiin. Simba toi seuraa, mutta samalla pentukissa sitoi kotiin.

Parinkymmenen tuhannen asukkaan Kemi ei koronan ensimmäisen aallon jälkeen tarjonnut sellaista vilkasta opiskelijaelämää, mistä sosionomiksi opiskeleva Noora oli haaveillut.

– Olin vasta eronnut, ja uudet opiskelukaverit eivät olleet niin tuttuja. Ei ollut ketään kenen kanssa viettää aikaa ja vain olla. Olo oli jollain tavalla merkityksetön, kun joutui olemaan yksin, hän muistelee.

Kun sain tehtyä yksinäisyyteni eteen jotain, se lähti purkautumaan.

Keväällä tuli koronan toinen aalto ja lähiopetus loppui. Paikkakunnalle muodostuneet uudet kaverit muuttivat takaisin sadan kilometrin päähän Ouluun.

Vinkki poikaystävältä

Noora oli täyttänyt syksyllä YTHS:n kyselyn uusille opiskelijoille. Kyselyn pohjalta terveydenhoitaja pyysi juttutuokiota Nooran kanssa. Hän oli pistänyt merkille, että Noora koki yksinäisyyttä. Terveydenhoitaja suositteli Nooralle Punaisen Ristin ystävätoimintaan osallistumista. 

Saman suosituksen antoi myös Nooran uusi poikaystävä, joka toimi Punaisessa Ristissä vapaaehtoisena.

Noora päätti ilmoittautua vapaaehtoiseksi ystäväksi, sillä hän koki sen itselleen sopivammaksi rooliksi. Hän halusi auttaa ja tukea muita, jotka olivat hänen kanssaan samassa tilanteessa.

– Kävin peruskoulutuksen ja tutustuin Kemin toimintaan, mutta siellä ystäviä eivät etsineet nuoret vaan pääasiassa ikäihmiset.

Noora päätti erikoistua verkkoystävätoimintaan, jossa hän tapaisi todennäköisemmin ikäisiään ja nuorempia. Verkkoystävätoiminnassa ystävien kanssa viestitellään sovitulla alustalla esimerkiksi sähköpostitse, Telegramin tai Discordin kautta.

Noora odotteli neljä kuukautta ystävää hakevia.

– Aluksi minulla ei ollut palvelun kautta yhtään ystäviä. Vähän myöhemmin alkoi sitten tulla kysymyksiä, että haluatko ottaa vielä yhden uuden ystävän.

Pienet yhdistävät asiat

Verkkoystävänä Noora saa tiedon ystävää toivovan iästä, sukupuolesta ja kotimaakunnasta. Alkuun hän pyrkii antamaan toiselle osapuolella paljon tilaa kertoa itsestään. Aina keskustelu ei etene alkua pidemmälle, jos esimerkiksi yhteisiä mielenkiinnonkohteita ei löydy.

Toisaalta jos pieniäkin yhdistäviä asioita löytyy, keskustelu saattaa lähteä vauhdikkaasti liikkeelle. Yhden verkkoystävän kanssa Noora jakoi kiinnostuksen anime-sarjoihin ja yhteisiin tietokonepeleihin. Myös Simba-kissasta riitti juteltavaa.

– Mieleenpainuvinta on ollut, kun yksi ystävistäni kertoi, että hänellä oli vaikea olla. Tuntui, etten osannut sanoa siihen mitään, mutta keskustelun jälkeen ystävä kiitti, että hänellä oli parempi olo.

Verkkoystävälle ei tarvitse jakaa edes oikeaa nimeään, ellei sitä halua itse tehdä. Toisaalta osa verkossa tavanneista ystävistä päätyy myös tapaamaan, kun ystävyys on syventynyt tarpeeksi. Noora ei ole itse tavannut verkkoystäviään, mutta vapaaehtoisuus auttoi häntä silti vaikean ajanjakson yli.

Keväällä 2024 Noora muutti Ouluun, josta löytyi taas uusia ystäviä. Hän jatkaa silti ystävätoimintaa harrastuksena opintojensa ohessa, sillä toisten auttaminen tuntuu hyvältä. 

Verkkoystävyys kestää aikansa

Yhteensä Nooralla on ollut seitsemän verkkoystävää. Jotkut ovat jääneet ajan myötä pois, kun keskustelu on vähitellen hiipunut tai Noora on ”ghostattu” eli yksinkertaisesti lakattu vastaamasta viesteihin. Joidenkin kanssa Noora vaihtaa kuulumisia vielä pitkienkin aikojen jälkeen.

Olen kaupitellut ystävätoimintaa myös kavereilleni. Tätä voi tehdä sen verran kuin itsellä on aikaa.

Parhaillaan hänellä on kaksi ystävää, joista toisen kanssa hän viestittelee vähintään kerran kahdessa viikossa, toisen kanssa satunnaisesti. Noora on ystävilleen avoin omasta tilanteestaan: joskus aikaa keskusteluun on paremmin, joskus huonommin.

– Olen kaupitellut ystävätoimintaa myös kavereilleni. Tätä voi tehdä sen verran kuin itsellä on aikaa. Yhden kaverin olenkin saanut mukaan toimintaan.

Ystävänä toimimisen kautta Noora on tutustunut myös toisiin vapaaehtoisiin. Verkkoystäviään hän ei halua kuormittaa omilla ongelmillaan, mutta muille vapaaehtoisille ja toiminnan vetäjille voi puhua avoimesti omistakin asioista.

Nuorten auttaminen kiinnostaa

Syksyllä 2024 Noora veti toisten vapaaehtoisten kanssa Yksinäisyys puheeksi -verkkoryhmää 18–45-vuotiaille yksinäisyydestä kärsiville. Ryhmässä käytiin läpi muun muassa vuorovaikutustaitoja ja puhuttiin yksinäisyyden syistä.

– Haluaisin jatkossakin kehittää verkkotoimintaa ja erityisesti nuorten toimintaa, Noora suunnittelee.

Nooran mielestä nuorille on luontevaa olla ystäviä vain verkon välityksellä, mutta alustan valinnalla on iso merkitys keskustelun onnistumiselle. Hänen mukaansa parhaiten toimii Discord-pikaviestisovellus, muut vaihtoehdot ovat jäykempiä.

Suurin haaste on kuitenkin se, miten nuoret löytäisivät ystävätoiminnan – palvelu pitäisi löytää muutenkin kuin olemalla ammattiavun piirissä.

Nooraa itseään ystävätoiminta auttoi jo siksi, että hän rohkaistui puhumaan yksinäisyydestään ääneen.

– Kun sain tehtyä yksinäisyyteni eteen jotain, se lähti purkautumaan.

teksti: Jenni Räinä

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Punainen Risti -lehden numerossa 1/2025.