Toisen ihmisen auttaminen selviytymään kriisitilanteessa

Järkytyksen voi aiheuttaa esimerkiksi ero, vakava sairastuminen, onnettomuus, läheisen kuolema tai väkivallan kohteeksi joutuminen.

Henkinen ensiapu tarkoittaa kriisissä olevan ihmisen kuuntelemista, rauhoittavaa läsnäoloa ja tarvittaessa ohjaamista lisäavun piiriin. Siitä on hyötyä sekä tapahtuman sattuessa että pitkään sen jälkeen.

Auttamasi ihminen kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi ja saa varmuuden siitä, että hänen ei tarvitse selviytyä tilanteesta yksin.

Tunnista tilanne ja kriisireaktiot

Ihmiset reagoivat järkyttäviin tilanteisiin eri tavoin ja eri aikaan. Reaktioiden voimakkuus tai vähäisyys ei välttämättä suoraan kerro avun tarpeesta.

Tunnistamalla yleisimmät kriisireaktiot ymmärrät paremmin kriisin kohdanneen ihmisen käyttäytymistä ja osaat tarvittaessa ohjata hänet ammattiavun piiriin.

Jos et tiedä, tarvitseeko tai haluaako ihminen apua, voit hienotunteisesti kysyä asiaa. Usein pelkkä läsnäolo ja aktiivinen kuunteleminen riittävät.

Näin autat kriisin kohdannutta

• Varmista, että ympäristö on rauhallinen ja turvallinen.
• Kuuntele toista, ole hänelle läsnä.
• Älä painosta kuvailemaan tapahtunutta yksityiskohtaisesti tai analysoimaan tapahtumia.
• Hyväksy toisen ihmisen tunnereaktiot tuomitsematta, vaikka sinun olisikin vaikea ymmärtää niitä.
• Älä täytä tilaa omilla kokemuksillasi, kun tuet toista.
• Anna apuasi arjen sujuvuuteen: auta esimerkiksi kaupassa käymisessä tai lastenhoidossa. Älä kuitenkaan tee kaikkea toisen puolesta.
• Muista syöminen, nukkuminen ja liikkuminen.

Kerro saatavilla olevasta avusta ja tarvittaessa auta hakemaan apua esimerkiksi läheisiltä tai terveydenhuollosta.

Milloin kannattaa hakea ammattiapua?

Ihminen voi tarvita apua kriisireaktioidensa käsittelyyn, vaikka järkyttävästä tapahtumasta olisi kulunut jo kauan.

Auta ihmistä hakemaan ammattiapua, jos

• Hän on jatkuvasti ahdistunut, masentunut tai jännittynyt.
• Unettomuus tai katkonainen uni on jatkuvaa.
• Keskittymisvaikeudet häiritsevät arkea.
• Arjessa toimiminen ei onnistu: ihminen ei esimerkiksi pysty syömään, peseytyminen jää toistuvasti väliin tai hän ei pysty huolehtimaan läheisistään.
• Työnteko tai koulunkäynti ei suju.
• Hänellä ilmenee fyysisiä oireita, joihin ei löydy syytä.
• Hänellä ei ole ketään, jolle puhua.
• Ihmissuhteet kärsivät tai ihminen eristäytyy.
• Hän käyttäytyy arvaamattomasti tai menettää helposti itsehillintänsä.
• Hänellä on ollut mielenterveyden häiriö tai lääkitys ennen järkyttävää tapahtumaa ja hän kokee tarvitsevansa apua.
• Hän on kadottanut elämänhalunsa.
• Hän käyttää liikaa lääkkeitä tai alkoholia.
• Hän puhuu itsetuhoisuudesta, itsemurhasta tai muiden vahingoittamisesta.

Apua voi hakea esimerkiksi oman paikkakunnan terveyskeskuksesta, työterveyshuollosta tai koulun tai oppilaitoksen terveydenhuollosta. Myös erilaiset auttavat puhelin- ja chatpalvelut tarjoavat keskusteluapua.

Huolehdi omasta jaksamisestasi

Kriisitilanne herättää tuntemuksia myös auttajassa. Siksi on tärkeää, että tunnistat omat reaktiosi ja pidät huolta hyvinvoinnistasi.

Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ei ole itsekkyyttä, vaan vastuullisuutta.

• Tarkkaile tuntemuksiasi. Lepää ja pidä taukoja.
• Muista, ettei sinun tarvitse etkä voi ratkaista toisen ihmisen tilannetta yksin tai hänen puolestaan. Tunnista osaamisesi ja jaksamisesi rajat ja ohjaa autettava tarvittaessa lisäavun piiriin.
• Hae tarvittaessa apua myös itsellesi.