"Ilman Hannaa en tiedä, mitä tekisin"
Irene, 91, sai apua yksinäisyyteensä Punaisen Ristin ystävätoiminnasta. "Ihmisellä täytyy olla joku, jonka kanssa viettää aikaa ja jutella," hän sanoo.
Leskeksi jäänyt Irene muutti vuosituhannen alussa Virosta Suomeen, kun hänen 95-vuotias äitinsä joutui sairaalaan.
– Sairaalasta soitettiin, että äitini oli viety sinne. Ajattelin silloin, ettei äitini elä enää kauan. Asun hetken Suomessa ja palaan sitten takaisin Viroon poikani ja lastenlasteni luokse.
Aika kului. Kolmentoista Suomessa vietetyn vuoden jälkeen Ireneä kohtasi odottamaton suru: hänen poikansa menehtyi.
– Kun äitinikin oli kuollut, jäin ihan yksin.
Ihmisellä täytyy olla joku, jonka kanssa viettää aikaa ja jutella.
Irenen yhteydet sukulaisiin olivat katkenneet ja moni jäi vanhaan kotimaahan. Erityisen musertavalta yksinäisyys tuntui juhlapyhinä.
– Ihmisellä täytyy olla joku, jonka kanssa viettää aikaa ja jutella.
Irene soitti Punaiselle Ristille ja kertoi yksinäisyydestään. Niin hänen elämäänsä tuli ystävävapaaehtoinen Hanna.
Hänen kanssaan on niin helppo olla.
– Ilman Hannaa en tiedä, mitä tekisin. Hannan kanssa voi puhua vaikka mistä. Hänen kanssaan on niin helppo olla.
Irene ja Hanna tapaavat kaksi kertaa kuussa. He kahvittelevat ja Hanna auttaa Ireneä arjen askareissa, lomakkeiden täytössä ja teknisten laitteiden kanssa.
– Ne päivät, kun Hanna tulee kylään, on minulle kuin pyhä, Irene toteaa hymy huulillaan.
Lahjoituksesi vähentää yksinäisyyttä
