1950-luku – Apua kotimaahan ja Eurooppaan

Vaikka Suomen Punainen Risti palasi vuonna 1953 kansainväliseen avustustyöhön, järjestö keskittyi sotien jälkeen pitkälti kotimaan työhön.

Toisen maailmansodan aikana Suomen Punainen Risti oli toiminut kotirintamalla Suomen Huollon alaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä. Sodan jälkeen valtio alkoi yhä enemmän ottaa vastuuta perusterveydenhuollosta.

Kun Suomen Huolto lakkautettiin 1950, SPR peri siltä sosiaalihuoltoon liittyviä tehtäviä.

Apua ja ystäviä vanhuksille

Ajankohtainen ongelma oli varsinkin syrjäseuduille yksin jäävät vanhukset, jotka tarvitsivat apua käytännön töissä ja seuraa yksinäisyyden lievittämiseksi.

Nuorten ihmisten maaltamuutto ja suurenevat vanhat ikäluokat korostivat tätä epäkohtaa. 1950-luvun alkupuolella aloitettiin kotiavun järjestäminen vanhuksille.

Ikäihmisille perustettiin myös vanhusten kerhoja, joissa oli tilaisuus yhdessäoloon ja erilaisiin harrastuksiin. Pian alkoi myös Punaisen Ristin ystävätoiminta. Ystävä kävi tapaamassa vanhusta ja pitämässä tälle seuraa.

Toiminta laajeni vuosikymmenen lopulla sairaalapotilaisiin, joiden katsottiin myös olevan seuran tarpeessa.

Lue myös: Vapaaehtoinen ystävä toi iloa jo 1950-luvulla

Uimaopetusta ja muuta nuorisotoimintaa

Sotavuosina Suomen Punainen Risti järjesti nuorille kesäleirejä, joilla annettiin mm. uimaopetusta. Vielä tässä vaiheessa työ oli lähempänä partiolaistoimintaa kuin kansainvälisen Punaisen Ristin mallin mukaista nuorisotyötä.

Enemmän Punaisen Ristin näköiseksi toiminta kehittyi 1950-luvun alussa, jolloin nuorille ryhdyttiin opettamaan ensiaputaitoja ja sairaanhoitoa.

Kansainvälistä mallia mukaillen nuorisotyötä alettiin vuonna 1954 kutsua Nuorison Punaiseksi Ristiksi (NPR), vaikka se ei ollutkaan oma järjestönsä.

Nuoret osallistuivat myös esimerkiksi Unkarin avustusoperaation keräykseen ja menivät mukaan ystävätoimintaan.

Ensiapuryhmät valmiutta lisäämään

Ensiaputaitoja kohtaan tunnettu innostus oli laimeaa sotien jälkeen. Punaisen Ristin ensiapukurssien uudistus 1952 lisäsi kiinnostusta.

Kurssien sisällössä otettiin erityisesti huomioon työpaikoilla ja kotona tapahtuvat tapaturmat. Ensiaputaitoja ryhdyttiin opettamaan kouluissa ja kurssit houkuttelivatkin paljon nuoria mukaan järjestön toimintaan.

Pelkät kurssit eivät silti riittäneet opittujen taitojen ylläpitämiseen. Niinpä vuodesta 1957 lähtien perustettiin Punaisen Ristin osastoihin ensiapuryhmiä, jotka harjoittelivat taitojaan ja kartuttivat tietojaan.

Koulutus jaettiin kolmeen kurssiin, joista viimeisellä osallistuttiin suuronnettomuuksiin liittyviin pelastusharjoituksiin.

"Raaka kala, paha pala"

Suomen Punaisen Ristin terveyskasvatustyö käynnistyi varsinaisesti toisen maailmansodan jälkeen. Kansalaisille tarjottiin valmiuksia huolehtia omasta ja lähimmäisen terveydestä.

Kurssien lisäksi järjestettiin erilaisia kampanjoita, kuten lapamadon vastustamiseksi "Raaka kala paha pala" ja "Virkeyttä vanhuuteen" vanhenevien ikäluokkien hyvinvoinnin edistämiseksi.

26 kuolee Kuurilan junaonnettomuudessa

Kuurilan junaonnettomuus vuonna 1957 on edelleen yksi tuhoisimpia rauhanaikaisia liikenneonnettomuuksia Suomessa. Onnettomuudessa kuoli 26 ja loukkaantui 19 henkeä.

Edellisvuonna käynnistetystä Unkarin avun keräyksestä saatiin hyödyllistä kokemusta, joka auttoi Kuurilan onnettomuuden uhrien ja heidän omaistensa tukemisessa. Suomen Punainen Risti keräsi rahaa ja vaatteita yli yhdeksän miljoonan markan arvosta.

50-luvulla varainhankinnan avuksi tuli Punaisen Ristin ja Yleisradion Sävellahja-keräys. Ensimmäistä kertaa yhteistyö toteutui vuonna 1953, jolloin kerättiin tukea Hollannin tulvien uhrien auttamiseksi ja sairasautojen hankkimiseksi kotimaahan.

Sairasauto joka kuntaan

Punaisen Ristin ja koko Suomen sairasautokanta oli miltei loppuun kulunutta sotien päättyessä. 1950-luvun alussa havahduttiin huomaamaan, että suurimmassa osassa maan kunnista sairaankuljetus oli laiminlyöty. Useilla paikkakunnilla sitä hoiti muun työn ohella palokunta.

Sairasautokeräykset aloitettiin vuodenvaihteessa 1953-1954 Sävellahjassa. Keräysten tuotoilla hankittiin sairasautoja sekä kunnille että Punaiselle Ristille.

Järjestö aloitti 1958 paikallisviranomaisten kanssa sairaankuljetusyhteistyön. Siinä SPR:n paikallisosasto ja sen ensiapuryhmä vastasivat sairaankuljetuksesta ja kunta tarvittaessa tuki toimintaa taloudellisesti.

Apua Hollantiin ja Kreikkaan

Suomen Punainen Risti teki paluun kansainväliseen avustustyöhön vuonna 1953, kun Hollannin alankoja varjelleet padot murtuivat ja Kreikkaa koettelivat voimakkaat maanjäristykset. SPR lähetti kummallekin katastrofialueelle hirsimökkejä hätään joutuneiden suojaksi.

Unkarin auttamisesta kansanliike

Toisen maailmansodan päätösvaiheessa suuri osa Itä-Eurooppaa jäi Neuvostoliiton miehittämäksi. Rauhan palattua alueen valtioissa siirryttiin sosialistiseen talousjärjestelmään, ja siitä tuli Neuvostoliiton etupiiriä ns. kylmässä sodassa.

Sosialistisiin maihin kuuluvassa Unkarissa käynnistyi 1956 kansannousu, jonka Neuvostoliitto verisesti kukisti. Jopa 180 000 unkarilaista pakeni Itävaltaan.

Unkarilaisten auttamisesta kasvoi Suomessa suoranainen kansanliike. Veriplasmaa lähetettiin jo avustuspyyntöä seuranneena päivänä lentoteitse määränpäähänsä. 1956-57 kerättiin rahaa ja vaatteita peräti 260 miljoonan markan arvosta.

Suomen Punainen Risti sai ensi kertaa operatiivista vastuuta kansainvälisessä avustustehtävässä. Suomalaiset huolsivat kolmea Itävallan puolelle rakennettua pakolaisleiriä, joiden kautta Itävaltaan saapui kolmannes pakenevista unkarilaisista.

MLL:n ja SPR:n tiet eroavat

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen Punainen Risti olivat 1920-luvun puolivälistä alkaen toimineet eräänlaisessa symbioosissa. Punainen Risti sai liitolta paikallisverkoston käyttöönsä, ja liitto puolestaan ylätason organisaation ja lehden äänenkannattajakseen.

MLL oli työskennellyt laaja-alaisesti sosiaalihuollon parissa, kun taas SPR oli suuntautunut enemmän terveydenhuoltoon kotimaan toiminnassaan.

Toisen maailmansodan jälkeen molempien järjestöjen tehtäväkentät näyttivät avartuvan uusiin mittoihin. Punainen Risti pyrki kasvamaan kansalaisjärjestönä ja Veripalvelun aloittaminen edellytti SPR:ltä lisäksi tehokkaasti toimivaa omaa paikallisverkostoa.

Niinpä vuonna 1950 järjestöjen tiet erkanivat toisistaan. Vastedes Mannerheimin Lastensuojeluliitto keskittyi erityisesti lasten elinolojen parantamiseen Suomessa ja Punainen Risti paneutui muihin sosiaali- ja terveydenhuollon kysymyksiin.

Osastoja kautta Suomen

Ero Mannerheimin Lastensuojeluliitosta edellytti mm. oman osastoverkoston luomista Suomen Punaiselle Ristille. Tämä toteutettiin vuoden 1950 sääntöuudistuksella. Tavoitteena oli saada osasto jokaiseen Suomen kuntaan.

Alkuvauhti oli nopeaa. Jo vuoden 1953 lopulla osastoja oli 548 ja jäsenmäärä ylitti ensimmäisen kerran 100 000 jäsenen rajan.

Tämän jälkeen kehitys tasaantui. Laaja osastoverkko mahdollisti jäsenhankinnan, järjestön toiminnan ja varainkeruun ulottamisen koko maahan. SPR:n voimavaroihin saatiin näin ratkaiseva parannus.

Siirry tästä seuraavaan vuosikymmeneen