1980-luku – Ensiapupäivystykset kehittyvät

Puola oli 1970-luvulla sosialistinen maa ja kuului Neuvostoliiton etupiiriin. Se ajautui taloudelliseen kriisiin vuosikymmenen lopulla ja tapahtumat johtivat pian maan sosiaalisen turvaverkon romahtamiseen.

Ahdinko synnytti maahan valtiosta riippumattoman Solidaarisuus-ammattiliiton, mistä seurasi poliittinen umpikuja. Maahan julistettiin sotatila, joka syvensi kriisiä entisestään.

Puolalaisia koettelivat paheneva elintarvikepula ja tulva. Puolalaiset saivat avustuksia noin 30 maan Punaisen Ristin yhdistykseltä.

Suomen Punainen Risti avusti keräyksellä sekä lähetti lähinnä vaatteita ja elintarvikkeita, yhteensä 5,4 miljoonan markan arvosta. Lisäksi SPR lähetti maahan muutamia avustustyöntekijöitä. Puola oli SPR:n suurimpia avustuskohteita vuonna 1982.

Muusikot maksavat velkaa

Suomen Punaisen Ristin avustussummat nousivat nopeasti 1980-luvulla. Kamputsean avustusoperaatio vuosikymmenen alussa oli toisen maailmansodan jälkeen suurin yksittäinen kansainvälisen Punaisen Ristin avustusoperaatio.

Erityisesti kasvu johtui kuitenkin katastrofiavun ja kehitysyhteistyön voimakkaasta lisääntymisestä Afrikassa. Huolta aiheuttivat varsinkin kuivuudesta johtuneet nälkäkatastrofit.

Afrikan hätä synnytti uuden tukimuodon: konsertit ja levyt. 1985 suomalaiset rock-muusikot tekivät kansainvälistä mallia mukaillen yhdessä Maksamme velkaa -levyn, jolla kerättiin tukea Etiopiaan.

Neuvosto-Armeniassa yli puoli miljoonaa ihmistä menetti kotinsa ja noin 25 000 henkeä kuoli maanjäristyksessä 1989. SPR:n Auta Armeniaa -keräys tuotti parissa kuukaudessa melkein 5 miljoonaa markkaa.

Avustustoimet saatiin nopeasti käyntiin ja ensimmäisen viikon aikana alueelle lähetettiin mm. kenttäsairaala. Lisäksi SPR tuki alueen jälleenrakennusta mm. rakentamalla terveyskeskuksen Spitakiin.

Kadulle nuorten pariin

Suomen Punaisen Ristin nuoret kokeilivat juhlailtojen katupartiotyötä ensi kertaa Kotkassa 1980. Nuoret veivät juhlinnassa humaltuneita ja loukkaantuneita ikätovereitaan selviämään, jos näiden omat voimat olivat päässeet loppumaan.

Muutama vuosi myöhemmin Helsingissä aloitettiin uudenvuodenyöhön ja vappuun ajoittunut katupäivystys. Ydinkeskustaa kiertäneet ensiapupartiot koostuivat Punaisen Ristin vapaaehtoisista. Työmuoto tuli jäädäkseen.

Apua laskettelurinteisiin

Suomen Punainen Risti pyrkii vastaamaan ajan tarpeisiin. Esimerkiksi laskettelun suosion kasvaessa 1980-luvulla aloitti SPR rinnepäivystyksen 1988.

Järjestön ensiapu- ja laskettelutaitoiset vapaaehtoiset päivystivät hiihtokeskusten rinteillä ja auttoivat loukkaantuneita laskettelijoita. Tarvetta palvelulle oli, koska työmuoto jäi pysyväksi.

Hiv uutena uhkana

1980-luvun alussa Yhdysvalloissa saatiin kuulla oudosta taudista, joka myöhemmin tuli tunnetuksi aidsina. Vuosikymmenen alkupuolella Suomessakin rekisteröitiin parikymmentä tautitapausta, jotka sittemmin tunnistettiin aidsiksi.

Aluksi homoseksuaaleihin yhdistetyn immuunikadon eli aidsin ymmärrettiin pian koskettavan kaikkia.

Suomen Punaisen Ristin immuunikatoprojekti käynnistettiin 1988. Veripalvelu oli jo 1985 ottanut tarpeelliset testit käyttöön ja se osallistui myös alan kansainväliseen yhteistyöhön. Muu järjestö keskittyi kotimaahan.

Puhelinpäivystyksestä vastasi aluksi vajaat 20 sairaanhoitajaa Jyväskylässä ja Helsingissä. 1990-luvulla järjestö perusti Pluspisteitä, joissa saa neuvontaa ja tukea ja joissa on mahdollisuus nimettömään hiv-testiin.

Katukuvassa tulivat tutuiksi Punaisen Ristin hiv-kampanjat. Valistuksen kohteena olivat erityisesti nuoret ja nuoret aikuiset. Järjestö toteutti mm. Radiomafian ja sosiaali- ja terveysministeriön kanssa nuorille suunnattuja valistuskampanjoita.

Jälkihoidosta ennaltaehkäisyyn

1980-luvulla huomattiin katastrofien korjaamisen olevan hyvin kallista ja työlästä. Vaihtoehtona nähtiin katastrofien ennaltaehkäisy. Siinä puututtiin niihin ongelmiin, joista katastrofien voitiin odottaa kehittyvän.

Pohjoismaisesta aloitteesta käynnistettiin 1980-luvun puolivälissä ennaltaehkäisevän kehitystyön kokeiluprojekteja Itä-Afrikassa ja Keski-Amerikassa.

Tavoitteena oli kehittää paikallisen yhdistyksen valmiuksia ottamalla huomioon todennäköiset uhkakuvat. Suomalaiset olivat molemmissa projekteissa mukana.

Nälkäpäivä syntyi Pälkäneellä

Suomen Punaisen Ristin katastrofikeräykset keskitettiin 1970-luvulla perinteisesti yhteen avustuskohteeseen. Läheskään kaikki avustusoperaatiot eivät saaneet riittävästi tukea, koska monet katastrofit jäivät ilman huomiota tiedotusvälineissä.

1980-luvun alussa järjestössä keksittiin ongelmaan ratkaisu: Nälkäpäivä-keräys.

Pälkäneen osasto järjesti vuonna 1980 yksipäiväisen katukeräyksen. Keräyksestä tiedotettiin aktiivisesti etukäteen ja aikaan saatiin kunnon tapahtuma. Ideana oli, että lahjoittaja antaisi päivittäistä ateriaansa vastaavan summan keräykseen hädänalaisten tukemiseksi.

Keräyksen tuottoa ei haluttu sitoa vain yhteen katastrofikohteeseen, vaan teemana oli SPR:n kansainvälinen apu.

Keräys onnistui mainiosti. Niinpä se järjestettiin seuraavana vuonna valtakunnallisena ja keräys vakiintui heti osaksi Punaisen Ristin varainhankintaa. Julkisuuskynnys ylitettiin ja varoja saatiin katastrofeihin, jotka muuten olisivat ehkä jääneet ilman tukea.

Jäsenmäärä parhaimmillaan yli 200 000

Suomen Punaisen Ristin jäsenmäärä oli huipussaan 1980-luvun puolivälissä, jolloin se ylitti kolmena vuonna 200 000 jäsenen rajan.

Risteillen rauhaa

Rauhantyö tuli 1980-luvulla osaksi Suomen Punaisen Ristin nuorisotoimintaa. Rauhankasvatus otettiin mukaan nuorten leiriohjelmiin.

YK:n Rauhanvuonna 1986 järjestettiin rauhanristeily, jonka reitti kulki Suomen rannikkovesillä ja saaristossa. Risteilylle osallistui 80 nuorta Pohjoismaista.

Kansainvälinen Punainen Risti järjesti ns. kylmän sodan aikana kaksi kansainvälistä rauhankonferenssia. Ensimmäistä isännöi Jugoslavian Punainen Risti Belgradissa 1975.

Vuonna 1984 Suomen ja Ruotsin Punaiset Ristit järjestivät yhdessä rauhankonferenssin Maarianhaminassa Ahvenanmaalla. Päätöstilaisuus järjestettiin Tukholmassa.

Siirry tästä seuraavaan vuosikymmeneen