Hengenpelastavia kädenojennuksia Veripalvelussa vuodesta 1948

Talvi- ja jatkosodan jälkeen veripalvelun tulevaisuus Suomessa oli epäselvä. Puolustusvoimat oli hoitanut veripalvelutoimintaa sodan aikana, mutta syyskuussa 1944 solmitun aselevon ja välirauhan myötä toiminta jouduttiin ajamaan alas.

Kirurgit maan sairaaloissa olivat huolissaan veren saannista. Useat lääkärit kääntyivät Punaisen Ristin puoleen ehdottaen, että se ottaisi koko maan veripalvelutoiminnan järjestääkseen. Tukea tuli niin lääkintöhallitukselta kuin puolustusvoimista.

Seurauksena syntyi Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu, joka aloitti toimintansa 1948.

Pula-ajan Suomessa luovuttajaa kiitettiin kahvilla ja säännöstelykorteilla
Veren tarve oli suurta, ja toiminta piti käynnistää nopeasti. Sodan jälkeen apua saatiin muun muassa Amerikan Punaiselta Ristiltä, joka lahjoitti Suomeen veriplasmaa.

Toiminta organisoitiin aluksi Punaisen Ristin omaan sairaalaan Helsinkiin, joka nykyisin tunnetaan Töölön sairaalana.

Pian veripalvelutoimistoja perustettiin eri puolille maata, ja vapaaehtoisia luovuttajia alettiin rekrytoida aktiivisesti. Liikkuva veripalvelutoiminta ja joukkoluovutukset alkoivat 1950-luvun alussa.

Sodan jälkeen maassa oli kova elintarvikepula ja säännöstely. Pienenä kiitoksena avustaan luovuttajat saivat niin kutsuttuja säännöstelykortteja, jotka esimerkiksi vuonna 1948 oikeuttivat kuuden maitolitran ja puolen voikilon ostamiseen.

Vielä parempi kannustin oli ihka oikea kahvi, jota Veripalvelu pystyi tarjoamaan luovuttajille kupillisen. Pula-ajan Suomessa sitä osattiin arvostaa.

Verensiirtojen yleistyminen vaati tärkeitä keksintöjä

Pohjan verensiirtojen onnistumiselle loi tutkija Karl Landsteiner, joka keksi Nobel-palkitun ABO-veriryhmäluokittelun 1900-luvun alussa. Verensiirrossa verenluovuttajan ja potilaan veriryhmien on sovittava yhteen.

Suomen ensimmäinen verensiirto tehtiin 1913. Verensiirtoja tehtiin alussa suoraan laskimosta laskimoon, ja veren hyytyminen toimenpiteen aikana oli suuri riski siirron onnistumiselle.

Verensiirrot yleistyivätkin hoitomuotona vasta kun keksittiin, että hyytyminen saatiin estettyä lisäämällä sitraattia vereen. Keksinnön myötä verta voitiin myös kerätä pulloon ja säilyttää ennen kuin potilas sitä tarvitsi.

Vapaaehtoisuuteen ja maksuttomuuteen nojautuva verenluovutustoiminta alkoi Suomessa 1935, kun partiolaiset alkoivat luovuttaa verta Partiolaisten Veriliiton kautta.

Sota pakotti tehokkaaseen verihuoltoon

Laajamittainen veripalvelutoiminta kehittyi sodankäynnin seurauksena. Espanjassa perustettiin sisällissodan aikana 1936–1939 useita verikeskuksia, ja pelkästään Madridissa luovutettiin yli 4500 pullollista verta.

Espanjan sisällissodassa saatuja kokemuksia sovellettiin talvisodassa, ja siitä alkoi varsinainen organisoitu veripalvelutoiminta Suomessa. Sota-aikana veripalvelutoiminnasta vastasi Puolustusvoimain Veripalvelu.

Ruotsissa oli kehitetty niin kutsuttu sifonimenetelmä, jossa veri kerättiin sitraattia sisältävään virvoitusjuomapulloon. Tehokas konsti otettiin käyttöön myös Suomessa.

Suomalaiset osallistuivat sodan aikana aktiivisesti verenluovutustalkoisiin, ja heidän ansiostaan moni haavoittunut saatiin pelastettua. Yhteensä jatkosodan aikana luovutettiin lähes 200 000 pulloa verta ja luovuttajia oli yli 90 000.

Lähes 70 vuotta Suomen Punaisen Ristin veripalvelutoimintaa

Veripalvelu on alusta asti ollut monipuolinen auttaja. Olympiavuonna 1952 se alkoi valmistaa veriplasmasta lääkkeitä: albumiinia ja gammaglobuliinia. Vuonna 1957 aloitettiin hemofiliapotilaiden eli verenvuototautia sairastavien hyytymistekijänäytteiden tutkimus.

Nykyään Veripalvelu muun muassa huolehtii kaikkien Suomessa synnyttävien äitien verinäytteiden tutkimisesta sekä ylläpitää Suomen Kantasolurekisteriä.

Veripalvelutoiminnan perusta on pysynyt samana siitä asti, kun Punaisen Ristin Veripalvelu perustettiin lähes 70 vuotta sitten: lähtökohtana on vapaaehtoinen luovuttaja, joka haluaa auttaa pyyteettömästi toista ihmistä.

Joka päivä noin 800 verenluovuttajaa käy Veripalvelun toimipisteissä ojentamassa kätensä. Verta kerätään vuosittain noin 200 000 pussia ja avun saa noin 50 000 potilasta.

Lue lisää Veripalvelun historiasta

Teksti: Willy Toiviainen
Julkaistu: 13.6.2017

Lähteenä on käytetty Juhani Leikolan kirjaa "Pieni vaiva, hyvä mieli. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun ja sen edeltäjien historiikki."