Käteisavustus voi muuttaa elämän

42-vuotias Ntombenhle Shongwe on elänyt viime kuukausina vaikeita aikoja. Töitä ei Swazimaan eteläosien maaseudulla oikein ole, ja elätettävänä on kuusi lastenlasta. Aikuiset lapset etsivät elantoa omilla tahoillaan.

”Toimeentuloni koostuu satunnaisista tuloista, joita saan lapsilta. Meillä on myös muutama kana ja possu”, Shongwe kertoo.

Shongwe kuuluu niiden runsaan 14 000 ihmisen joukkoon, jotka ovat päässeet mukaan Suomen Punaisen Ristin käteisavustusohjelmaan.

Siinä jaettiin syksyllä 2021 neljän kuukauden ajan perheille kuukausittain käteisavustus. Hanketta tukee EU.

Shongwe on käyttänyt oman avustuksensa maissijauhoon, riisiin, ruokaöljyyn ja papuihin sekä bussilippuihin.

Saman päätöksen tekevät useimmat muut, kertoo Suomen Punaisen Ristin Swazimaan projektidelegaatti Marjo Leppänen.

”Tutkimusten mukaan noin 90 prosenttia ihmisistä käyttää saamansa avustuksen ruokaan, loput johonkin muuhun tarpeelliseen, kuten polttopuuhun. Rahan käyttämisestä huvituksiin ei ole merkkejä”, hän kertoo.

Käteinen antaa valinnanvapauden

Eteläisessä Afrikassa sijaitsevassa Swazimaassa on kärsitty sitkeästä kuivuudesta vuodesta 2016 lähtien. Alun perin taustalla oli sääilmiö El Niño, mutta myös ilmastonmuutos on viime vuosina lisännyt sekä kuivuuskausia että tulvia.

Kun kuivuus toistuu monta kertaa, ihmisillä ei ole enää keinoja elättää itseään. Päälle tulevat vielä koronapandemian talousvaikutukset.

Lähes 30 prosenttia Swazimaan väestöstä kärsiikin nyt ruokapulasta.

Markkinat kuitenkin toimivat, ja kaupoissa on yhä ruokaa. Siksi ihmisille jaetaan käteistä, jotta he voivat ostaa kaupasta sitä, mitä tarvitsevat. Summa on 700 Swazimaan lilangeniä eli noin 40 euroa kuukaudessa.

”Suomessa sellainen summa tulee tuhlattua melkein huomaamatta. Swazimaassa sillä voi olla käänteentekevä vaikutus. Käteisavustuksen ansiosta ihmiset pystyvät nyt syömään kaksi tai kolme ateriaa päivässä aiemman yhden aterian sijaan”, Leppänen sanoo.

Avunsaajien rekisteröinnissä ja tiedonkeruussa auttavat Swazimaan Punaisen Ristin vapaaehtoiset, jotka seuraavat myös rahan käyttöä.

Kädestä suuhun elämistä

Avunsaajiksi on valittu kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä, kuten vanhuksia, pitkäaikaissairaita, vammaisia ihmisiä, leskiä, perheitä, joissa on raskaana oleva tai imettävä nainen tai joissa on paljon pieniä lapsia.

Sellainen perhe on esimerkiksi Zanele ja Ntombikayise Dlaminilla. 19- ja 22-vuotiailla siskoksilla on omiakin lapsia, mutta suurin osa huollettavista on heidän pääkaupunki Mbabaneen muuttaneen veljensä lapsia.

Tytöt elävät käytännössä äitinsä tuomilla ruoka-avustuksilla sekä satunnaisesti munivien kanojen munilla. Töitä ei ole, ja puuhaa riittää muutenkin: lasten hoitoa, vedenhakua ja polttopuiden keruuta.

He ovat kuitenkin tyytyväisiä saamaansa tukeen. Avustus on helpottanut elämää, sillä nyt heidän ei tarvitse kärsiä enää suoranaista nälkää.

”Haaveilen siitä, että voisimme rakentaa perheelle talon, joka toisi suojaa talven kylmyyttä ja kesän rankkasateita vastaan”, sanoo Ntombikayise Dlamini.

Seuraava sato korjataan Swazimaassa maalis-huhtikuussa, mutta se luultavasti tuo vain tilapäisen helpotuksen eikä riitä kattamaan kaikkien perheiden koko vuoden tarpeita.

”Ihmiset elävät tällä hetkellä kädestä suuhun. Tarvitaan pitkäjänteistä työtä, joka auttaisi heitä kasvattamaan omaa satoaan muuttuvassa ilmastossa. Se on ainoa tie ulos tästä tilanteesta”, Leppänen toteaa.