Suomen Punaisen Ristin vaalitentti 2023
Suomessa järjestetään eduskuntavaalit sunnuntaina 2. huhtikuuta 2023. Punainen Risti kysyi puoluejohtajilta, mitä he ajattelevat meille tärkeistä aiheista. Vaalitentin kysymykset laativat keskustoimiston eri alojen asiantuntijat, ja ne keskittyivät Punaisen Ristin toimintaan, arvoihin ja yleensä järjestöjen toimintaedellytyksiin.
Jokaiseen kysymykseen annettiin neljä valmista vastausvaihtoehtoa, joista pyydettiin valitsemaan yksi ensisijainen vaihtoehto. Kysymykset pyrittiin laatimaan niin, että ne tuovat esiin eroja vastaajien painotuksissa. Puoluejohtajia pyydettiin myös perustelemaan valintansa.
Eduskuntapuolueiden puheenjohtajista kysymyksiin vastasivat Perussuomalaisten Riikka Purra, Kokoomuksen Petteri Orpo, Keskustan Annika Saarikko, Vihreiden Maria Ohisalo, Vasemmistoliiton Li Andersson, RKP:n Anna-Maja Henriksson, Kristillisdemokraattien Sari Essayah, Liike Nytin Harry Harkimo sekä Valta kuuluu kansalle -puolueen Ano Turtiainen, joka lähetti kyselyyn kommenttinsa vastaamatta monivalintakysymyksiin. SDP:n puolesta kyselyyn vastasi puolueen varapuheenjohtaja Niina Malm.
Miten järjestöjen toimintaedellytykset pitäisi turvata tulevaisuudessa?
Veikkauksen tuotot ja niistä rahoitettavat järjestöjen avustukset siirtyvät osaksi valtion budjettia vuoden 2024 alussa. Puolueet ovat sopineet, että rahoitustaso turvataan edunsaajille kolmeksi ensimmäiseksi vuodeksi noin miljardiin euroon.
Monet järjestöt, Suomen Punainen Risti mukaan lukien, ovat ilmaisseet huolensa siitä, että uudistus saattaa myöhemmin johtaa järjestötoiminnan julkisen tuen lyhytjänteisyyteen ja politisoitumiseen.
Vastausvaihtoehdot:
- Eduskunta päättää avustuksista samalla tavalla kuin muistakin budjettikohdista.
- Avustuksista päätetään itsenäisen asiantuntijatahon (vrt. nykyinen STEA) esityksen pohjalta vuosittain.
- Avustuksista päätetään itsenäisen asiantuntijatahon (vrt. nykyinen STEA) esityksen pohjalta pidemmällä aikajänteellä.
- Järjestöjen taloudellisten toimintaedellytysten turvaamisen ei pidä olla jatkossa julkisen vallan tehtävä.
Vastaajien perustelut:
A) Eduskunta päättää avustuksista samalla tavalla kuin muistakin budjettikohdista.
”Järjestöillä on tärkeä rooli osana yhteiskuntaa, ja esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat kriittinen osa sote-järjestelmäämme. Siksi on perusteltua, että avustuspäätökset ovat osa yhteiskunnallista päätöksentekoa. On myös tavoiteltava pitkäjänteisyyttä ja luotava tulevaisuuden näkymää järjestöille. Tähän on syytä kiinnittää tulevaisuudessa erityistä huomiota.”
D) Järjestöjen taloudellisten toimintaedellytysten turvaamisen ei pidä olla jatkossa julkisen vallan tehtävä.
”Järjestöjen on pidemmällä aikavälillä rakennettava toimintansa yksityisen rahoituksenvaraan. Muun muassa Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on todennut, että rahapelituotoilla myönnettyjen avustusten käytössä on runsaasti huomautettavaa ja ongelmia.
Useat järjestöt ovat ilmoittaneet VTV:n mukaan toiminnalleen yleviä tavoitteita, joiden toteutumista ei pystytä valvomaan kunnolla. Järjestöille suunnatut tuet eivät saa olla pyhä lehmä, kun niin monesta muustakin joudutaan ensi vaalikaudella säästämään. Monet järjestöt tekevät hyvää ja tarpeellista työtä.”
"Meidän pitää turvata nyt ja tulevaisuudessa entistä enemmän Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen, kaikki muu on toisarvoista. Kun me niin toimimme, kaikkien toimintaedellytykset kyllä järjestyvät."
C) Avustuksista päätetään itsenäisen asiantuntijatahon (vrt. nykyinen STEA) esityksen pohjalta pidemmällä aikajänteellä.
"Järjestöjen ja kansalaistoiminnan rahoitus ja itsenäiset toimintaedellytykset on turvattava ylivaalikautisesti esimerkiksi parlamentaarisella sopimuksella rahoituksen tasosta. Rahoituksen kohdennuksessa esimerkiksi STEA:n asiantuntemus on osoittautunut erittäin hyödylliseksi ja tarkoituksenmukaiseksi.
Kansalaisjärjestöt ovat osa toimivaa demokratiaa, ja niiden toimintaedellytykset ja rahoitus on turvattava myös tilanteessa, jossa järjestöjen rahoitus on siirretty pois veikkausvoittovaroista valtion budjettiin."
C) Avustuksista päätetään itsenäisen asiantuntijatahon (vrt. nykyinen STEA) esityksen pohjalta pidemmällä aikajänteellä.
"Tämä ratkaisu toisi avustusten myöntämiseen pitkäjänteisyyttä ja vahvistaisi järjestöjen autonomiaa. Pidempi aikajänne voisi vähentää myös hakuun ja raportointiin liittyvää työtä järjestöissä.
Kansalaisjärjestöjen toimintaedellytykset tulee turvata ja niiden autonomiaa on syytä vahvistaa uudistamalla, selkeyttämällä ja yhdenmukaistamalla julkisen vallan avustuskäytäntöjä valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti."
A) Eduskunta päättää avustuksista samalla tavalla kuin muistakin budjettikohdista.
"On tärkeää, että järjestöjen rahoitus on pitkäjänteistä ja ennakoitavaa toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi. Olemme parlamentaarisesti sopineet, että avustukset siirtyvät valtion budjettiin yleiskatteellisina.
Olemme myös sopineet, että asetetaan parlamentaarinen neuvottelukunta, joka seuraa avustusten kehitystä. Tämä on todella tärkeätä läpinäkyvyyden ja ennakoitavuuteen kannalta. Olemme myös sopineet, että selvitetään avustuskeskuksen perustamista."
C) Avustuksista päätetään itsenäisen asiantuntijatahon (vrt. nykyinen STEA) esityksen pohjalta pidemmällä aikajänteellä.
"Rahoituksen vakaus turvaisi parhaiten järjestöjen pidemmän tähtäimen kehittämistyötä."
C) Avustuksista päätetään itsenäisen asiantuntijatahon (vrt. nykyinen STEA) esityksen pohjalta pidemmällä aikajänteellä.
"Valtion kirstu ei ole pohjaton, ja siksi on hyvä, että järjestöjen rahoitusmahdollisuuksia vahvistetaan entisestään valtion budjetin ulkopuolelta. Ei kuitenkaan voida lähteä siitä, että valtio lakkauttaisi kaiken järjestötoiminnan tukemisen.
Tulevaisuudessa avustuspäätökset on tehtävä sellaisella syklillä, että se mahdollistaa toiminnan pitkäjänteisen suunnittelemisen, eikä aika kulu vain rahoitushakemusten tekemiseen. On tärkeää, että avustuspäätökset tehdään asiantuntevasti ja niissä painotetaan toimintaa hyödynsaajien näkökulmasta."
C) Avustuksista päätetään itsenäisen asiantuntijatahon (vrt. nykyinen STEA) esityksen pohjalta pidemmällä aikajänteellä.
"Toiminnan tulee olla suunnitelmallista ja järjestöjen täytyy pystyä ennakoimaan toimintaansa."
C) Avustuksista päätetään itsenäisen asiantuntijatahon (vrt. nykyinen STEA) esityksen pohjalta pidemmällä aikajänteellä.
"Järjestöjen pitkäjänteisen ja riippumattoman rahoituksen turvaaminen on tärkeää toiminnan suunnittelun, pitkäjänteisyyden ja kustannustehokkuuden kannalta. Riittävä rahoitus on turvattava useammaksi vuodeksi kerrallaan, jotta vältetään tempoilu ja toimintojen tehoton alasajo ja uudelleen perustaminen."
Miten heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevia pitäisi auttaa?
Eriarvoisuus ja huono-osaisuus ovat lisääntyneet ja heikentyvä taloustilanne yhdistettynä energiakriisiin vie entistä suuremman osan kotitalouksista köyhyysrajalle tai sen alle.
Suomen Punaisen Ristin kyselyssä ruoka-avun asiakkaille puolet vastaajista kertoi, että heidän tulonsa eivät riitä aina välttämättömiin menoihin kuten ruokaan ja lääkkeisiin. Väliaikaiseksi tarkoitetusta ruoka-avusta on tullut monelle pysyvä osa elämää.
Vastausvaihtoehdot:
- Lisäämällä hätäavun kuten ruoka-avun resursseja.
- Parantamalla yhteiskunnan pysyviä turvaverkkoja ja sosiaaliturvaa.
- Vaikuttamalla työllisyyteen ja verotukseen.
- Taloustilanne tuskin sallii merkittäviä menolisäyksiä.
Vastaajien perustelut:
C) Vaikuttamalla työllisyyteen ja verotukseen.
"Suomi pohjoismaisena hyvinvointivaltiona pitää huolta niistä, jotka eivät terveydellisistä tai muista elämäntilanteeseen liittyvistä syistä kykene itse huolehtimaan toimeentulostaan.
Hyvinvointivaltion pyörittäminen edellyttää riittävää verokertymää julkiselle taloudelle, jotta tarvittavat palvelut ja tulonsiirrot voidaan tarjota.
Suomella on mahdollisuus huolehtia kaikista heikoimmassa asemassa olevista yksilöistä vain, jos harjoitamme sellaista työllisyys- ja veropolitiikkaa, joka tukee talouskasvua ja siten julkisen resurssien riittävyyttä."
"Parhaat vaihtoehdot ovat A ja B, ja edelleen muistetaan se lähimmäisenrakkaus."
B) Parantamalla yhteiskunnan pysyviä turvaverkkoja ja sosiaaliturvaa.
"Hyvinvointivaltion onnistumista mitataan lopulta sillä, kuinka se kohtelee suurimman avun tarpeessa olevia ihmisiä. Tällä hetkellä Suomen sosiaaliturva ja hyvinvointipalvelut ovat monelta osin riittämättömiä. Verotuksen on oltava sosiaalisesta oikeudenmukaista ja kokonaisuutena tasolla, joka mahdollistaa hyvinvointivaltion ylläpitämisen ja kehittämisen.
Useimpien ihmisten toimeentulon kannalta työ on luonnollisesti keskeisin tekijä, ja on välttämätöntä, että säällisten työehtojen toteutumista tuetaan myös lainsäädännöllisin keinoin.
Suomen sosiaaliturvan riittämätön taso on saanut toistavia huomautuksia esimerkiksi Euroopan neuvostolta. Keskeistä on kokonaisvaltaisesti uudistaa vanhentunut ja tarpeettoman byrokraattinen sosiaaliturvajärjestelmämme kohti perustuloa. Perusturvan tasoa on nostettava."
B) Parantamalla yhteiskunnan pysyviä turvaverkkoja ja sosiaaliturvaa.
"Kaikilla on oltava mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan omien kykyjensä mukaan. Tähän tavoitteeseen pääseminen vaatii panostuksia niin työllisyyteen kuin sosiaaliturvaan ja sosiaalihuoltoon. Työstä saatavalla palkalla on tultava toimeen.
Sosiaaliturvajärjestelmä on uudistettava SDP:n yleisturva-mallin pohjalta. Sosiaaliturvan lähtökohtana on oltava jokaisen ihmisen työnteko kykyjensä mukaan sekä ihmisen oman aktiivisuuden, itsensä kehittämisen, kouluttautumisen ja työllistymisen tukeminen.
Pirstaloituvassa työelämässä opiskelu, työ, yrittäjyys, perhevapaat ja työttömyys vaihtelevat, joten on tärkeää, että turvan taso on ennakoitava ja elämäntilanteen vaihtuessa ihminen ei kohtaa tarpeetonta byrokratiaa, maksuviiveitä tai kannustinloukkuja."
B) Parantamalla yhteiskunnan pysyviä turvaverkkoja ja sosiaaliturvaa.
"Meillä ei ole yhteiskuntana varaa siihen, että yhä useamman taloudellinen asema heikkenee. On tärkeää, että yhteiskunta auttaa heitä, jotka ajautuvat taloudellisesti hankalaan tilanteeseen. Silloin myös riski syrjäytyä kasvaa. Kolmannella sektorilla tehdään tärkeää työtä ihmisten auttamiseksi niin kriisiavun kuin ruoan muodossa. Työllisyystoimilla on myös tärkeä rooli."
B) Parantamalla yhteiskunnan pysyviä turvaverkkoja ja sosiaaliturvaa.
"Sosiaaliturvaa on uudistettava reilummaksi. Vihreät kannattaa yhden perusturvaetuuden käyttöönottamista askeleena kohti perustuloa. Lisäksi tarvitaan monia pienempiä uudistuksia ja perusturvan korotus, jotta kaikilla olisi mahdollisuudet hyvään ja terveeseen elämään."
C) Vaikuttamalla työllisyyteen ja verotukseen.
"Keskustan mielestä kaikilla työikäisillä ja -kykyisillä pitää olla oikeus tehdä työtä. Työn saaminen ratkaisee usein toimeentulon ongelmat ja monia muitakin vaikeuksia. Sosiaaliturvan ja verotuksen pitää aina kannustaa työn vastaanottamiseen.
Niille kansalaisille, jotka eivät tilapäisen tai pysyvän syyn (esimerkiksi vaikea vammautuminen) vuoksi voi saada toimeentuloaan työn kautta, pitää yhteiskunnan turvaverkkojen aina toimia."
C) Vaikuttamalla työllisyyteen ja verotukseen.
"Moraalimme mitataan siinä, miten huolehdimme kaikkein heikoimmassa asemassa olevista. Ruoka on ihmisoikeus, josta kenenkään ei pitäisi hyvinvointivaltiossa jäädä paitsi. Valitettavasti jonot ruoka-avussa ovat inflaation ja Venäjän hyökkäyssodan myötä kasvaneet, ja se on monelle tärkeä apu arkeen.
Tarvitaan laaja joukko toimia, joilla vahvistetaan vähävaraisten ihmisten toimeentuloa. Ensisijaista on työllisyyden parantaminen – työ on parasta sosiaaliturvaa. Totta on sekin, että merkittäville menolisäyksille ei tulevina vuosina ole paljoa marginaalia. Siksi sosiaaliturvajärjestelmää on uudistettava. KD:n Kannustava perusturva -malli tähtää siihen, että työn vastaanottaminen olisi aina kannattavaa."
C) Vaikuttamalla työllisyyteen ja verotukseen.
"Paras tapa selvitä on olla mukana työelämässä, jolloin oman merkityksellisyyden voi kokea ja kustannusten kuten asumisen ja ruuan kattaminen on helpompaa. Mitä isompi osa työkykyisiä on töissä, sitä paremmin pystymme myös auttamaan niitä, joille työnteko on mahdotonta."
C) Vaikuttamalla työllisyyteen ja verotukseen.
"Tärkeintä on, että mahdollisimman moni pääsee töihin ja saa ansaita elantonsa. Se, että ihminen on töissä, auttaa parhaiten hänen taloudellista asemaansa. Verotuksen on oltava kannustavaa niin, että on järkevää ottaa esimerkiksi lisätyötä vastaan."
Mikä seuraavista olisi paras tapa vaikuttaa yksinäisyyteen?
Yksinäisyys on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, joka koskettaa monia suomalaisia ja yhä useammin myös nuoria.
Tutkimusten mukaan merkityksellisten sosiaalisten suhteiden puuttuminen altistaa mielenterveyden häiriöille ja fyysisille sairauksille. Yksinäisyys vaikuttaa taustalla myös monissa sosiaalisissa ongelmissa.
Yksinäisyyden vähentäminen ei kuitenkaan ole kokonaisuutena Suomessa kenenkään vastuulla.
Vastausvaihtoehdot:
- Yksinäisyyden vähentäminen pitää sisällyttää kuntien ja hyvinvointialueiden tehtäviin.
- Yksinäisyyteen puuttumiseksi tarvitaan valtakunnallista strategiaa ja toimenpiteitä.
- Lisätään tukea yksinäisyyttä lievittävälle toiminnalle järjestöissä ja seurakunnissa.
- Vahvistetaan osaamista yksinäisyyden tunnistamisesta ja sen ehkäisemisestä yksilön omin toimin.
Vastaajien perustelut:
"Aletaan jokainen rakastamaan lähimmäistä. Rakkaus on valtava voima."
C) Lisätään tukea yksinäisyyttä lievittävälle toiminnalle järjestöissä ja seurakunnissa.
"Kaikissa annetuissa vaihtoehdoissa on hyviä ja kannatettavia esityksiä. Hyvinvointivaltion tulee pystyä nykyistä tehokkaammin ehkäisemään yksinäisyyttä. Tämä edellyttää sekä parempaa resursointia että tarpeiden ja uusien toimintatapojen identifiointia.
Vasemmistoliiton mielestä yksinäisiä on autettava myös tukemalla yhdistysten ja järjestöjen toimintaa. On huolehdittava siitä, että ihmisille on olemassa mielekästä tekemistä yhdessä muiden kanssa. Sekä vanhuspalveluita, nuorten vapaa-ajan aktiviteetteja että yleisesti yhteisöllisyyttä rakentavaa toimintaa kaikissa elämänvaiheissa on resursoitava tarpeeksi."
C) Lisätään tukea yksinäisyyttä lievittävälle toiminnalle järjestöissä ja seurakunnissa.
"Yksinäisyyden vähentämisessä tärkeintä olisi yhteisöllisyyden kasvattaminen. Tässä järjestöjen ja muiden yhteisöjen rooli voi ihmisläheisinä tahoina olla viranomaistoimintaa osuvampaa ja sopivampaa."
C) Lisätään tukea yksinäisyyttä lievittävälle toiminnalle järjestöissä ja seurakunnissa.
"Yksinäisyyden vähentämiseksi on tärkeää, että yhteistyö kuntien, hyvinvointialueiden ja kolmannen sektorin välillä toimii. Järjestöissä ja seurakunnissa on paljon osaamista ja toimintaa liittyen yksinäisyyden vähentämiseen, ja tätä osaamista on hyödynnettävä enemmän."
B) Yksinäisyyteen puuttumiseksi tarvitaan valtakunnallista strategiaa ja toimenpiteitä.
"Yksinäisyys on yhteiskunnallinen ongelma, johon tulisi tarttua laajasti ja monen yhteiskunnallisen toimijan yhteistyönä. Tarvitaan valtakunnallinen strategia, joka tukee myös järjestöjen työtä. Myös kuntien ja hyvinvointialueiden tulisi tehdä tiivistä yhteistyötä yksinäisyyden lievittämiseksi. Tarvitaan myös mittarit ja tutkimustyötä yksinäisyyden syistä ja tehokkaimmista ratkaisuista."
C) Lisätään tukea yksinäisyyttä lievittävälle toiminnalle järjestöissä ja seurakunnissa.
"Tähän ei ole yhtä ja ainoaa ”parasta keinoa”. Yksinäisyyden ehkäisyssä ja lievittämisessä järjestö- ja seurakuntatoimijoiden osaaminen ja kokemus on ensiarvoisen tärkeää. He tavoittavat ruohonjuuritason toimintansa kautta yksinäisyydestä kärsiviä helpommin ja luontevammin kuin viranomaiset. Järjestöjen toimintaedellytyksistä on siksi pidettävä huolta."
B) Yksinäisyyteen puuttumiseksi tarvitaan valtakunnallista strategiaa ja toimenpiteitä.
"Yksinäisyydestä on puhuttava enemmän, ja sen ehkäisy on otettava vahvemmin osaksi politiikkatoimia. Seuraavassa hallituksessa on Ruotsin ja Iso-Britannian tavoin selkeästi määrättävä yksinäisyys osaksi jonkun ministerin salkkua.
Yksinäisyyttä ei voida taklata vain erillisellä ohjelmalla. Sen sijaan on rakennettava yhteiskuntaa, johon jokainen pääsee osallistumaan kaikissa elämänvaiheissa ja jossa jokaisella on merkityksellisiä ihmissuhteita ja lähiyhteisö."
B) Yksinäisyyteen puuttumiseksi tarvitaan valtakunnallista strategiaa ja toimenpiteitä.
"Yksinäisyyteen vaikuttaminen vaatii oman strategian. Hyvinvointialueet ja kunnat eivät pysty hallitsemaan uusia tehtäviä, koska vanhoistakaan ei selvitä."
C) Lisätään tukea yksinäisyyttä lievittävälle toiminnalle järjestöissä ja seurakunnissa.
"Järjestöt ja seurakunnat tekevät tärkeää matalankynnyksen työtä yksinäisyyden ehkäisemiseksi. Tätä toimintaa on syytä vahvistaa."
A) Yksinäisyyden vähentäminen pitää sisällyttää kuntien ja hyvinvointialueiden tehtäviin.
"Vaikka sosiaalinen media on mullistanut ihmisten välisen kommunikoinnin mahdollisuudet, kokevat monet, etenkin nuoret suomalaiset, yksinäisyyttä. Yksinäisyystrendiä voimistaa myös sinkkutalouksien määrän voimakas kasvu 2000-luvulla.
Suomessa on julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa pystyttävä paremmin tunnistamaan yksinäisyyden aiheuttamat haitat ja tarjoamaan niihin asiakkaille toimivia ratkaisuja. Erityisesti liikuntapalveluihin satsaamalla voidaan yksilölle tarjota mahdollisuuksia luoda sosiaalisia kontakteja ja myös positiivisia onnistumisen kokemuksia, joka kohentaa psykofyysistä hyvinvointia kokonaisvaltaisesti."
Miten nuorten osallisuutta voisi tehokkaimmin vahvistaa?
Suurin osa suomalaisista nuorista voi edelleen hyvin, mutta nuorten pahoinvointi on lisääntynyt viime vuosina hälyttävästi.
Vaikeimmassa asemassa ovat ne nuoret, joille on jo varhain kasaantunut pärjäämiseen vaikuttavia haasteita kuten kodin toimeentulo- ja terveysongelmia tai puuttuvia läheissuhteita.
Yksi merkittävästi nuorten hyvinvointiin vaikuttava tekijä on kokemus osallisuudesta eli kuulumisesta lähiyhteisöön ja yhteiskuntaan.
Vastausvaihtoehdot:
- Nuorten vaikuttamismahdollisuuksia poliittisessa päätöksenteossa on vahvistettava.
- On tuettava erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien nuorten harrastusmahdollisuuksia.
- Nuorille pitää tarjota enemmän tietoa kansalaistoiminnasta ja vaikuttamisesta.
- Nuoria on tuettava suuntaamalla varhaista tukea erityisesti huono-osaisille perheille.
Vastaajien perustelut:
D) Nuoria on tuettava suuntaamalla varhaista tukea erityisesti huono-osaisille perheille.
"Nuorten tulee voida elää nuoruuttaan täysimääräisesti. Tarjotuissa vastausvaihtoehdoissa on paljon tärkeitä toimenpiteitä. Nuorten pahoinvointi liittyy yhteiskunnan yleiseen eriarvoistumiskehitykseen.
Suomessa suuri osa ihmisistä – myös nuorista – voi verrattain hyvin, mutta ongelmat ja useat erilaiset riskitekijät keskittyvät monesti samoille henkilöille. Tästä syystä yksi keskeinen tapa ehkäistä nuorison pahoinvointia on kitkeä yhteiskunnan laajempaa eriarvoistumiskehitystä, mikä tarkoittaa sekä universalistisen hyvinvointivaltion vahvistamista että riskiryhmissä oleville suunnattuja palveluita.
Nuorten koulutukseen, terveyteen ja demokraattisiin osallistumismahdollisuuksiin on panostettava. Äänestysikärajaa on alennettava kunta- ja aluevaaleissa 16 vuoteen. Yhteiskuntaopin opetusta on aikaistettava ja lisättävä. On lisäksi muistettava, että nuoruuteen kuuluu myös haahuilu ja itsensä löytäminen. Kaiken elämässä ei tule olla markkinaehtoista, tuottavaa tai laskelmoitua."
C) Nuorille pitää tarjota enemmän tietoa kansalaistoiminnasta ja vaikuttamisesta.
"SDP tukee kaikkia neljää annettua vaihtoehtoa. SDP on sitoutunut jokaisen nuoren harrastusmahdollisuuksien lisäämiseen ja harrastamisen Suomen mallin vakiinnuttamiseen.
Samoin haluamme edistää nuorten äänen kuulumista päätöksenteossa niin kuntien, alueiden kuin valtakunnan tasolle. Nuorten osallisuus on polarisoitunutta ja riippuu nuoren perhetaustasta ja sosioekonomisesta asemasta. Tietopohjassakin on eroja ja demokratiakasvatukseen tulisi jatkossa panostaa erityisesti ammatillisessa koulutuksessa.
Demokratiaan kasvattaminen alkaa jo varhaiskasvatuksessa sillä, että lapsi on osa yhteisöä ja pääsee ikäkausitasoisesti vaikuttamaan päiväkodin, koulun ja oppilaitoksen toimintaan."
D) Nuoria on tuettava suuntaamalla varhaista tukea erityisesti huono-osaisille perheille.
"Varhaisen tuen suuntaaminen tukea tarvitseville perheille ja nuorille on tärkeää osallisuuden vahvistamiseksi. Monipuolinen ja oikea-aikainen ennaltaehkäisevä perhetyö on keskeisessä asemassa. Myös harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen syrjäytymisvaarassa oleville nuorille on tärkeä tapa tukea nuorten osallisuutta.
Haluamme kehittää nuorisopaketin, joka sisältää monialaisia toimia ja ratkaisuja vaikeassa asemassa olevien nuorten hyvinvoinnin ja mielenterveyden palauttamiseksi ennen kuin tilanne pahenee entisestään. Kokonaisuuteen tulee sisältyä muun muassa terapiatakuu, pitkäjänteisiä panostuksia koulutukseen sekä panostuksia, joilla varmistetaan, ettei yksikään nuori jää ilman työtä tai opiskelupaikkaa."
D) Nuoria on tuettava suuntaamalla varhaista tukea erityisesti huono-osaisille perheille.
"Jokaisella nuorella on oikeus harrastukseen, ja siksi nuorten harrastamisen Suomen malli on merkittävä saavutus. Resursseja pitää kohdentaa vielä vahvemmin niille alueille, joissa on kasautuvaa huono-osaisuutta. Lisäksi nuorten vaikuttamismahdollisuuksia on vahvistettava ja heille tulee tarjota enemmän tietoa kansalaistoiminnasta.
Pienituloisten perheiden taloudellinen tukeminen on ensiarvoisen tärkeää nuorten hyvinvoinnin kannalta. Tutkitusti huoli perheen tai omasta taloustilanteesta altistaa mielenterveysongelmille ja muille haasteille elämässä."
D) Nuoria on tuettava suuntaamalla varhaista tukea erityisesti huono-osaisille perheille.
"Kaikki annetut vaihtoehdot ovat hyviä keinoja. Tehokkainta on puuttua syrjäytymisvaaraan jo varhaisessa vaiheessa, ennen kuin nuoren ongelmat kasvavat suuriksi ja monisäikeisiksi.
Siksi perheiden, lasten ja nuorten matalan kynnysten palveluiden on toimittava lähipalveluina. Apua ja tukea on saatava nopeasti. Myös kotiapu ja perhetyö on nostettava takaisin perheiden tueksi, kun vaikeudet iskevät."
D) Nuoria on tuettava suuntaamalla varhaista tukea erityisesti huono-osaisille perheille.
"Perhe on yhteisö, jossa lapsi saa varhaisimmat eväänsä elämään, ja parhaimmillaan se on voimavara, joka kannattelee nuorta läpi kasvun ja itsenäistymisen eri vaiheiden. Nyky yhteiskunta asettaa perheille paljon haasteita ja vaatimuksia. Myös taloudelliset huolet vaikuttavat monien perheiden arkeen.
Perheiden hyvinvoinnin tukemiseksi on tehtävä enemmän. Tukea arkeen ja vanhemmuuteen on saatava matalalla kynnyksellä niin pikkulapsivaiheessa kuin lasten kasvaessa nuoriksi. Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen sekä sotepalvelujen toimivuutta ja laatua on kehitettävä jatkuvasti ja varmistettava, että silloin kun apua tarvitaan, lapsi saa sen ilman pitkää odotusaikaa. Myös etsivää nuorisotyötä tarvitaan.
Syrjäytymisvaarassa olevan nuoren auttaminen kiinni elämään on rahallisestikin iso säästö yhteiskunnalle, mutta ennen kaikkea se on inhimillinen voitto."
B) On tuettava erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien nuorten harrastusmahdollisuuksia.
"Urheilutoimintaa tulee tehostaa, ja jokaisen nuoren tulee saada harrastaa yhtä lajia ilman kustannuksia. Urheilu on merkittävää hyvinvoinnille ja ehkäisee syrjäytymistä."
B) On tuettava erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien nuorten harrastusmahdollisuuksia.
"Mielestäni kaikki mainitut keinot ovat hyviä ja tärkeitä edistää. Valitsen vastauksekseni silti huomion kiinnittämisen niihin nuoriin, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Meidän on löydettävä tavat tarjota tällaisille nuorille mielekästä ja kiinnostavaa harrastustoimintaa matalalla kynnyksellä."
C) Nuorille pitää tarjota enemmän tietoa kansalaistoiminnasta ja vaikuttamisesta.
"Jos nuorille opetetaan koulussa, että suomalaisuus on vain haitallinen sosiaalinen konstruktio ja että suomalaiset ovat syyllisiä esimerkiksi Afrikan köyhyyteen tai ilmastonmuutoksen etenemiseen, ei ole ihme, että nuoret ovat menettäneet uskonsa vaikutusmahdollisuuksiinsa.
Historian ja yhteiskuntaopin opetuksessa pitäisi tuoda nykyisen suomalaisten syyllistämisen sijasta esiin totuudenmukainen kuva suomalaisen kansallisvaltion ja demokratian menestystarinasta. Suomi on aina ollut maailmassa positiivinen voima ja esimerkki muille maille. Terve ylpeys suomalaisuudesta vaikuttaa suoraan nuorten halukkuuteen ryhtyä mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen."
"Parhaat vaihtoehdot ovat B ja D, lisättynä rakkautta jokaiselle nuorelle säätyyn katsomatta."
Mikä näistä on onnistuneen kotoutumisen tärkein yksittäinen tekijä?
Toisesta maasta Suomeen muuttavan kotoutuminen on yksilöllinen prosessi, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa.
Suomessa kotoutumista tuetaan viranomaisten ja järjestöjen yhteisvoimin. Järjestöjen kuten Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoiset ovat tärkeä apu erityisesti pakolaisina maahan saapuneille, jotka tarvitsevat tukea esimerkiksi arjessa selviämiseen, kielen oppimiseen sekä työllistymiseen.
Vastausvaihtoehdot:
- Työllistyminen ja koulutus.
- Perheen ja läheisten läsnäolo.
- Ympäröivän yhteiskunnan vastaanottavuus ja tuki.
- Tulijan yksilölliset ominaisuudet ja taustatekijät.
Vastaajien perustelut:
C) Ympäröivän yhteiskunnan vastaanottavuus ja tuki.
"Kaikki annetut vaihtoehdot vaikuttavat kotoutumiseen merkittävästi. Osallisuus niin koulutuksen tai työn kautta kuin ympäröivä yhteisökin vaikuttavat kotoutumiseen. SDP:n näkökulmasta kaikille maahanmuuttajille on tarjottava riittävät kotoutumispalvelut, kielenopetus ja tuki työllistymiseen kotoutumisen edistämiseksi."
A) Työllistyminen ja koulutus.
"Avain onnistuneeseen kotoutumiseen on koulutus- tai työpaikka. Niiden avulla Suomeen muuttanut pääsee osaksi yhteiskuntaa ja oppii kieltä. Kaikilla mainituilla tekijöillä on kuitenkin tärkeä rooli kotoutumisen onnistumisessa. Perheen ja läheisten läsnäolo on olennaista hyvinvoinnin lisäämiseksi. Myös ympäröivän yhteiskunnan on tuettava tulijaa kotoutumisprosessissa."
C) Ympäröivän yhteiskunnan vastaanottavuus ja tuki.
"Kaikki mainitut ovat tärkeitä ja toisiinsa kytkeytyviä tekijöitä. Ympäröivän yhteiskunnan vastaanottavuus ja tuki kuitenkin vaikuttaa laajasti työllistymis- ja koulutusmahdollisuuksiin sekä esimerkiksi siihen, miten helpoksi tai vaikeaksi perheenyhdistäminen on tehty. Meidän on huolehdittava, että oli maahan tulon syy mikä tahansa, pitää sen johtaa koulutukseen ja työhön pääsyyn."
A) Työllistyminen ja koulutus.
"Työ, koulutus sekä suomen tai ruotsin kielen oppiminen ovat tehokkaimmat keinot kotoutumisessa. Monet maahanmuuttajat ovat kertoneet Keskustalle, että he eivät halua olla vain palvelujen ja etuuksien kohteita ja saajia, vaan haluavat tehdä osansa suomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Siihen on luotava heille entistä paremmat mahdollisuudet."
A) Työllistyminen ja koulutus.
"On tärkeää, että Suomeen eri syistä ulkomailta tulevat löytävät paikkansa yhteiskunnassa. Kaikilla ei ole heti voimavaroja rakentaa aktiivisesti suomalaista yhteiskuntaa, ja toipuminen esimerkiksi pakenemisesta vie aikaa. Osallisuus ympäröivästä yhteiskunnasta on kuitenkin kotoutumisen kannalta tärkeää ja auttaa pääsemään elämästä kiinni.
Koulutus ja kielitaito ovat tärkeitä avaimia yhteiskuntaan, molemmissa kielitaito on keskiössä ja sen oppimista on tuettava. Järjestöillä, urheiluseuroilla ja seurakunnilla on tärkeä tehtävä madaltaa kynnystä kanssakäymiseen muiden kanssa uudessa maassa."
A) Työllistyminen ja koulutus.
"Mikäli maahanmuuttaja ei työllisty eikä kouluttaudu, integroituminen yhteiskuntaan on vaikeampaa. Paras tapa päästä sisään yhteiskuntaan on osallistua sen toimintaan aktiivisesti ja kokea oma merkityksellisyys."
A) Työllistyminen ja koulutus.
"Kotoutumista edistetään parhaiten, kun yksilö pääsee helposti kiinnittymään osaksi yhteiskuntaa. Työn tai koulutuksen piiriin pääsy ovat tähän erinomaisia keinoja."
A) Työllistyminen ja koulutus.
"Suomessa on harjoitettu 1990-luvulta lähtien kotouttamispolitiikkaa, jossa kotoutumisen velvoittavuus on ollut olematonta. Suomessa ei yksilölle koidu minkäänlaisia seuraamuksia, jos tämä ei edisty kotoutumispolulla esimerkiksi kielen oppimisen suhteen.
Suomessa tulee siirtyä Tanskan malliseen kotouttamiseen, jossa ulkomaalaisen edellytetään sanktioiden (toimeentulotuen leikkaus ym.) uhalla oppivan kielen ja työllistyvän tietyssä ajassa. Maahantulijalta on myös vaadittava sopeutumista suomalaisiin arvoihin ja normeihin, eikä siten, että hän jatkaa Suomessa elämistään alkuperämaan tapojen mukaan."
"Parhaat vaihtoehdot ovat A ja C."
C) Ympäröivän yhteiskunnan vastaanottavuus ja tuki.
"Kaikilla yllä mainituilla tekijöillä voi olla keskeinen vaikutus. Valitsemme kuitenkin vaihtoehdon C. Ihminen voi kiinnittyä uuteen yhteiskuntaan esimerkiksi työn tai kouluttautumisen kautta, mutta myös monilla muilla yhteisöllisillä ja mielekkäillä tavoilla.
Sen sijaan on hyvin vaikea päästä osalliseksi maassa tai ympäristössä, joka ei ole lähtökohtaisesti vastaanottavainen, avoin ja humaani uusia tulijoita kohtaan."
Mikä on mielestänne oikea linja alaikäisten säilöönotossa?
Suomessa otetaan vuosittain säilöön noin 1200–1500 henkilöä, pääasiassa maastapoistamistarkoituksessa. Ulkomaalaislaki sallii myös lasten ottamisen säilöön, ja säilöön otetuista on lapsia vuosittain muutamia kymmeniä. Muun muassa YK:n lapsen oikeuksien komitea ja kidutuksen vastainen komitea ovat huomauttaneet Suomea lasten säilöönotosta.
Suomen Punainen Risti on sopinut viranomaisten kanssa säilöönotto-olosuhteiden seurannasta ja järjestää säilöönottoyksiköissä sosiaalista toimintaa. Punainen Risti on yhdessä monien muiden järjestöjen kanssa ehdottanut lasten säilöönoton lopettamista kokonaan.
Vastausvaihtoehdot:
- 15–17-vuotias alaikäinen voidaan ottaa säilöön yksin ja sitä nuorempi huoltajansa kanssa (nykytilanne).
- Edes 15–17-vuotiasta alaikäistä ei pitäisi voida ottaa säilöön yksin ilman huoltajaa.
- Myös alle 15-vuotias lapsi pitäisi voida ottaa säilöön yksin ilman huoltajaa.
- Alaikäisten säilöönotto suljettuun säilöönottoyksikköön pitäisi lopettaa kokonaan.
Vastaajien perustelut:
D) Alaikäisten säilöönotto suljettuun säilöönottoyksikköön pitäisi lopettaa kokonaan.
(ei perustelua)
D) Alaikäisten säilöönotto suljettuun säilöönottoyksikköön pitäisi lopettaa kokonaan.
"Lasten paikka ei ole säilöönotossa. Vihreiden selkeä kanta on, että alaikäisten säilöönotto tulisi kieltää. Myös aikuisten säilöönoton enimmäisaikaa tulisi lyhentää neljään kuukauteen."
A) 15–17-vuotias alaikäinen voidaan ottaa säilöön yksin ja sitä nuorempi huoltajansa kanssa (nykytilanne).
"Keskusta pitää nykytilanteen säilyttämistä perusteltuna. Säilöönotto on viimesijainen keino taata maasta poistaminen, jos on syytä olettaa ulkomaalaisen esimerkiksi välttelevän tai vaikeuttavan palautusta. Palautukset ovat osa toimivaa turvapaikkajärjestelmää, ja samalla niillä ehkäistään varjoyhteiskunnan syntymistä Suomeen."
A) 15–17-vuotias alaikäinen voidaan ottaa säilöön yksin ja sitä nuorempi huoltajansa kanssa (nykytilanne).
"Pidämme tärkeänä, että alaikäisten säilöönotosta säädetään laissa tarkasti ja täysi-ikäisten säilöönottoa tiukemmin. Lisäksi on hyvä, että säilöönotto-olosuhteisiin on kiinnitetty huomiota.
Säilöönottoa tarvitaan lähinnä maastapoistamistilanteissa, eivätkä alaikäisten säilöönotot sinänsä ole yleisiä. Säilöönotto edellyttää välttämättömyyttä, ja säilöönottotilanteisiin joudutaan alaikäisten kohdalla harvoin.
Ilman huoltajaa olevaa kansainvälistä suojelua hakevaa 15–18-vuotiasta ei nykylain mukaan saa ottaa säilöön ennen kuin häntä koskeva maastapoistamispäätös on tullut täytäntöönpanokelpoiseksi, eikä säilöönotto saa ilman erityisiä syitä kestää 72 tuntia pidempään.
Jos säilöönottoedellytyksiin tehdään muutoksia, ei muutoksilla saa tehdä tyhjäksi mahdollisuutta maasta poistamiseen. Mikäli alaikäisten säilöönotto kiellettäisiin kokonaan, lapsi voitaisiin joutua vanhemman säilöönoton yhteydessä erottamaan perheestään, mikä ei ole kannatettavaa. Nykytilaa puoltaa se, että esimerkiksi poliisiasioissa yli 15-vuotias voidaan ottaa säilöön ilman vanhempia."
A) 15–17-vuotias alaikäinen voidaan ottaa säilöön yksin ja sitä nuorempi huoltajansa kanssa (nykytilanne).
(ei perustelua)
A) 15–17-vuotias alaikäinen voidaan ottaa säilöön yksin ja sitä nuorempi huoltajansa kanssa (nykytilanne).
"Säilöönotto on nykylain mukaan viimesijainen turvaamistoimi, ja Suomeen yksin tulevia alaikäisiä turvapaikanhakijoita otetaan säilöön hyvin vähän. Jos näin kuitenkin tehdään, saattaa kyseessä olla tilanne, jossa alaikäiseksi itsensä esittävän henkilön iästä on epäselvyyttä.
Käytännössä lähes kaikki säilöön otetut alaikäiset ovat jo saaneet hakemukseensa kielteisen päätöksen ja heidän säilöön ottamisensa on arvioitu olevan tarpeen maasta poistamisen turvaamiseksi. Työtä on jatkettava sen varmistamiseksi, että säilöönottoa käytetään vain viimesijaisena toimenpiteenä, mahdollisimman lyhyeksi ajaksi, kun muut vaihtoehtoiset toimet
eivät ole mahdollisia."
A) 15–17-vuotias alaikäinen voidaan ottaa säilöön yksin ja sitä nuorempi huoltajansa kanssa (nykytilanne).
"Nykykäytäntö on tasapainoinen lähestymistapa sisäisen turvallisuuden, hallitun maahanmuuton ja lasten oikeuksien kannalta."
"Jos ihminen otetaan säilöön maastapoistamistarkoituksessa, silloinhan on aina kysymys laittomasti maassa olemisesta tai muusta rikollisesta toiminnasta. Ei silloin iällä ole merkitystä. Lakia pitää kunnioittaa, maassa ei voi olla laittomasti."
D) Alaikäisten säilöönotto suljettuun säilöönottoyksikköön pitäisi lopettaa kokonaan.
"Lasten ja heidän perheidensä säilöönotot on kiellettävä. Säilöönotolle on olemassa useita vaihtoehtoja kuten elektroninen valvonta, mutta ilman niitä mahdollistavia lainsäädännöllisiä kirjauksia viranomaiset turvautuvat usein suoraan säilöönottoon."
A) 15–17-vuotias alaikäinen voidaan ottaa säilöön yksin ja sitä nuorempi huoltajansa kanssa (nykytilanne).
"Säilöönoton tulee alaikäisten kohdalla olla aina viimesijainen vaihtoehto ja kynnyksen sen käyttämiseen korkea. Nykyinen lainsäädäntö edellyttää, että kaikki muut käytettävissä olevat turvaamistoimet on todettu riittämättömiksi.
Kategorisesti säilöönottoa ei kuitenkaan ole perusteltua sulkea pois varsinkaan tilanteissa, joissa säilöönoton perusteena ovat henkilön tekemät rikokset tai hänen aiheuttamansa uhka."
Mitä mieltä olette Suomen pakolaiskiintiön koosta?
Suomi on vastaanottanut YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n järjestelmän kautta pakolaisia 1980-luvulta lähtien. Vuosina 2001–2021 Suomeen otettavien kiintiöpakolaisten määrä on ollut 750–1050 henkilöä vuodessa. Vuodeksi 2022 kiintiö nostettiin 1500 henkilöön.
Punainen Risti ei osallistu päätöksentekoon pakolaiskiintiöstä, mutta avustaa viranomaisia maahantulojärjestelyissä ja tukee kiintiöpakolaisia kotoutumisessa monin tavoin.
Vastausvaihtoehdot:
- Kiintiö pitää laskea takaisin 750 henkeen vuodessa.
- Kiintiö pitää säilyttää nykytasolla eli 1050 hengessä.
- Kiintiötä tulee kasvattaa noin 3000 henkeen.
- Kiintiötä on laskettava reilusti tai vastaanotto lopetettava.
Vastaajien perustelut:
C) Kiintiötä tulee kasvattaa noin 3000 henkeen.
"Suomen on kannettava globaali vastuunsa. Meidän on aktiivisesti luotava turvallisia reittejä kansainvälisen suojeluun. Paras keino tähän on pakolaiskiintiön moninkertaistaminen aluksi vähintään 3 000 henkeen.
Sen lisäksi tarvitaan esimerkiksi humanitaarisen viisumin käyttöönotto, kansainvälistä suojelua tarvitseville kohdennettuja rekrytointikanavia ja stipendiohjelmia sekä yhteisölähtöisiä sponsorointiohjelmia."
B) Kiintiö pitää säilyttää nykytasolla eli 1050 hengessä.
"Kuluvalla vaalikaudella kiintiötä on nostettu ja tällä hetkellä vastaanottojärjestelmä on kovilla muun muassa siksi, että Suomeen tulee paljon ukrainalaisia, jotka ovat joutuneet pakenemaan Venäjän raakaa hyökkäyssotaa.
Lähtökohtaisesti Keskustan mielestä suoraa turvapaikanhakua hallitumpi ja inhimillisempi vaihtoehto on kiintiöpakolaisten vastaanottaminen suoraan pakolaisleireiltä. Näin voimme ottaa vastaan kaikista hädänalaisimpia, tutkia turvapaikan myöntämisen edellytykset etukäteen, varmistaa turvallisuustekijät sekä aloittaa kotouttamisen heti henkilön saapuessa maahan.
Jos turvapaikan hakijoiden määrä tulevaisuudessa normalisoituu tai vähenee, voidaan pakolaiskiintiötä tarvittaessa nostaa. Keskusta ei ota tässä vaiheessa ota kantaa tarkkaan kiintiöpakolaisten määrään. Annetuista vaihtoehdoista B on lähinnä Keskustan näkemystä."
B) Kiintiö pitää säilyttää nykytasolla eli 1050 hengessä.
"Kiintiöpakolaisjärjestelmä on tärkeä mekanismi sen varmistamiseen, että Suomen apu kohdistuu hädänalaisimpiin ihmisiin. Järjestelmän hyvä puoli on se, että ihmisten tilanne tutkitaan jo pakolaisleirillä.
Tosin on muistettava, että kaikkein hädänalaisimmilla ei välttämättä ole pääsyä edes YK:n pakolaisleireille esimerkiksi uskonnolliseen tai muuhun vähemmistöön kuulumisen vuoksi. Heitä ei pidä unohtaa."
D) Kiintiötä on laskettava reilusti tai vastaanotto lopetettava.
"Tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, ja sitä tulee priorisoida. Kiintiöpakolaisia voi ottaa, mutta heillä täytyy olla edellytykset sopeutua yhteiskuntaamme."
B) Kiintiö pitää säilyttää nykytasolla eli 1050 hengessä.
"Nykykiintiö on realistinen tähän hetkeen."
D) Kiintiötä on laskettava reilusti tai vastaanotto lopetettava.
"Pakolaiskiintiö on jäänne kylmän sodan vuosilta, jolloin pakolaiskiintiöllä haluttiin ”kompensoida” sitä, ettei Suomeen tullut lähes lainkaan turvapaikanhakijoita. Kiintiön kautta humanitaarinen maahanmuutto on hallitumpaa, mutta kotoutuminen Suomeen on kiintiöpakolaisilla ollut yhtä heikkoa kuin oleskeluluvan saaneilla turvapaikanhakijoilla.
Pakolaiskiintiö on syytä lopettaa kokonaan siirtymäajan puitteissa. Humanitaarinen apu esimerkiksi pakolaisleireille on huomattavasti tehokkaampaa auttamista. Suomi auttaa tällä hetkellä merkittävästi ukrainalaisia tilapäisen suojelun ja humanitaarisen ym. avun kautta. Tämä on ehdottomasti tarpeen. Kannatamme lähialueilla tapahtuvaa auttamista."
"Aidosti hädässä olevia pitää auttaa, eikä aitoon auttamiseen tarvita kiintiöitä eikä korruptoituneita järjestöjä."
C) Kiintiötä tulee kasvattaa noin 3000 henkeen.
"Tämä on tarjotuista vaihtoehdoista lähinnä omaa kantaamme. Vuosittaista pakolaiskiintiötä on edelleen kasvatettava merkittävästi, myös nykyisen hallituskauden nostopäätöksen jälkeen. EU:ssa on toimittava kiintiöpakolaisten vastaanottamisen huomattavan lisäämisen puolesta."
B) Kiintiö pitää säilyttää nykytasolla eli 1050 hengessä.
"Oikeus suojeluun on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus ja se on myönnettävä sitä tarvitseville. Suomen pakolaiskiintiö on tällä hetkellä 1050 henkeä vuodessa. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta luvun on myös voitava reagoida kansainväliseen tilanteeseen tai Suomeen kohdistuvaan muuhun pakolaisuuteen.
Turvapaikkapolitiikka tarvitsee vahvistamista sekä Suomen että EU:n tasolla. Samalla kun suojelua tarvitseville myönnetään suojelua, järjestelmään kuuluu, että myös kielteisiä päätöksiä on voitava antaa.
Tavoitteena on, että kiintiöpakolaisjärjestelmästä tulee ensisijainen humanitäärisen maahanmuuton väylä niin Suomessa kuin laajemmin Euroopassa. Myös ihmissalakuljetukseen sekä laittomaan maahantuloon ja maassa oleskeluun on puututtava tehokkaasti."
C) Kiintiötä tulee kasvattaa noin 3000 henkeen.
"Tavoitteemme on kasvattaa pakolaiskiintiötä, joten tämä vaihtoehto on lähinnä kantaamme. Meidän on EU-tasolla työskenneltävä sen eteen, että useampi jäsenvaltio ottaisi vastaan kiintiöpakolaisia.
Lisäksi vastuunjakoa EU:n jäsenmaiden välillä tulee edistää. Se on myös Suomen etu, jos tänne jossain vaiheessa suuntautuu erittäin laajamittaista turvapaikanhakijoiden maahantuloa."
Mikä olisi Suomelle paras linja ilmastonmuutokseen vastaamisessa?
Ilmastonmuutos on aikamme suurimpia globaaleja haasteita ja mitä suurimmassa määrin myös humanitaarinen kriisi. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät kaikkialla maailmassa sään ääri-ilmiöinä kuten rankkasateina, tulvina, myrskyinä, helleaaltoina ja kuivuutena.
Ilmastonmuutos vaikuttaa muun muassa ihmisten terveyteen ja elinkeinoihin sekä ekosysteemeihin ja ruoan tuotantoon. Erityisesti se koettelee jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä köyhissä maissa. Ilmastonmuutos lisää myös pakolaisuutta pakottamalla ihmisiä liikkeelle.
Vastausvaihtoehdot:
- Ilmastonmuutokseen on vastattava kasvattamalla humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön ilmastorahoituksen määrää.
- Nykyinen humanitaarinen apu ja kehitysyhteistyövarat on suunnattava kaikkein haavoittuvimmille ihmisille ja alueille.
- Ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoitukseen pitää suhtautua sijoituksena, jolla tavoitellaan myös tuottoa.
- Suomen tehtävä ei ole rahoittaa ilmastonmuutokseen sopeutumista maailmalla.
Vastaajien perustelut:
B) Nykyinen humanitaarinen apu ja kehitysyhteistyövarat on suunnattava kaikkein haavoittuvimmille ihmisille ja alueille.
"Annetut vastausvaihtoehdot ovat varsin kapeat ja rajalliset, kun ajatellaan ilmastonmuutosta globaalina uhkana.
Valtaosa päästöistä aiheutuu fossiilienergian käytöstä. Sen alas ajaminen ja kestäviin uusiutuviin energialähteisiin nojaavat ratkaisut ovat tärkeimpiä maailmanlaajuisestikin. Trooppisten sademetsien hävittämisen pysäyttäminen on toinen iso ratkaisun avain.
Näihin asioihin voi Suomikin osaltaan vaikuttaa kehitysyhteistyön painopisteitä ja kohteita valitessaan sekä laajemminkin kansainvälisessä toiminnassaan."
B) Nykyinen humanitaarinen apu ja kehitysyhteistyövarat on suunnattava kaikkein haavoittuvimmille ihmisille ja alueille.
"On totta, ettei Suomi voi olla kovin merkittävä ilmastonmuutokseen sopeutumisen maksaja maailmalla. Siksi käytettävät varat on suunnattava viisaasti. Suomen tulee edelleen huomioida ihmisten ja alueiden haavoittuvuus kehitysyhteistyökohteita valitessaan ja pyrkiä taittamaan äärimmäistä köyhyyttä.
Hankkeet ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi esimerkiksi uusien viljelymenetelmien kautta muuttavat kokonaisten yhteisöjen elämää ja mahdollistavat asumisen alueilla, joilta muuten olisi muutettava pois.
Isossa kuvassa Suomen on kiinnitettävä huomiota myös oman ruoantuotannon vahvistamiseen. Mitä enemmän alueita maailmalla siirtyy pois viljelystä ilmastonmuutoksen vuoksi, sitä tärkeämpää on, ettei maataloutta päästetä merkittävästi vähenemään sellaisilla vyöhykkeillä, joilla viljelyolosuhteet säilyvät hyvinä."
C) Ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoitukseen pitää suhtautua sijoituksena, jolla tavoitellaan myös tuottoa.
"Jos rahaa laitetaan, täytyy tietää mihin se menee ja siitä täytyy olla hyötyä myös Suomelle. Yleensä sijoituksissa tiedetään, mihin raha menee."
C) Ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoitukseen pitää suhtautua sijoituksena, jolla tavoitellaan myös tuottoa.
"Näen tärkeänä, että nykyinen humanitaarinen apu ja kehitysyhteistyövarat on suunnattava kaikkein haavoittuvimmille ihmisille ja alueille.
Ilmastonmuutoksen torjunnassa on keskeistä ymmärtää myös sen tuomat mahdollisuudet: vihreä siirtymä tarjoaa yrityksille mahdollisuuksia luoda uutta ja menestyä. Ilmastonmuutoksen torjunta ja talouskasvu eivät ole toisiaan poissulkevia asioita, vaan ne voivat tukea toisiaan."
D) Suomen tehtävä ei ole rahoittaa ilmastonmuutokseen sopeutumista maailmalla.
"Suomi on ollut 2000-luvulla mallioppilas päästövähennyksillään, eikä Suomen voida odottaa tämän päälle vielä rahoittavan päästövähennysten suorittamista etenkin väkirikkaissa Aasian maissa.
Varsinkin Kiina ja Intia pitää sitouttaa päästövähennysten toteuttamiseen muuten kuin rahalahjoilla. Suomen ja Euroopan maiden on toimittava aktiivisesti hiilivuodon torjumiseksi esimerkiksi asettamalla tuntuvia tuontitulleja Kiinassa valmistetuille tuotteille."
"Ilmastonmuutos on yksi maailman suurimmista huijauksista. Jumala, taivaan ja maan Luoja, säätää ilmat."
A) Ilmastonmuutokseen on vastattava kasvattamalla humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön ilmastorahoituksen määrää.
"Ilmastonmuutokseen on vastattava ennen kaikkea reilulla siirtymällä fossiilitaloudesta kestävään energiantuotantoon, teollisuuteen, liikenteeseen ja luonnonvarapolitiikkaan niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti.
Suomen kaltaisilla rikkailla valtioilla on sekä velvollisuus että edellytykset tukea oikeudenmukaista siirtymää globaalisti. Suomen kansainvälisen kehitysyhteistyön, ilmastorahoituksen ja humanitaarisen avun määrärahojen kasvattaminen on yksi tapa kantaa tätä vastuuta."
A) Ilmastonmuutokseen on vastattava kasvattamalla humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön ilmastorahoituksen määrää.
"Valtaosa humanitaarisen avun tarvitsijoista elää keskellä kriisejä, jotka ovat jatkuneet jo vuosia. Apua tarvitsevia on peräti 325 miljoonaa ihmistä 69 maassa.
Suomen myöntämässä humanitaarisessa avussa painotetaan haavoittuvimmassa asemassa olevia, ja ilmastonmuutos pahentaa jo muutenkin vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä ja voi kasvattaa avun tarvetta. Tämä tulee huomioida myös jatkossa."
B) Nykyinen humanitaarinen apu ja kehitysyhteistyövarat on suunnattava kaikkein haavoittuvimmille ihmisille ja alueille.
"Ilmastonmuutos on Suomelle ja koko maailmalle kohtalonkysymys. Sen aiheuttamiin haasteisiin on suhtauduttava suurella vakavuudella ja pyrittävä löytämään koko yhteiskunnan kattavia ratkaisuja.
Samalla emme voi unohtaa, että vihreä siirtymä on Suomelle myös mahdollisuus. Meidän tulee olla edelläkävijöitä uusien energiaa säästävien ja päästöjä vähentävien teknisten ratkaisujen kehittämisessä."
A) Ilmastonmuutokseen on vastattava kasvattamalla humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön ilmastorahoituksen määrää.
"Ilmastokriisin vaikutukset osuvat jo nyt kaikista kovimmin niiden maiden ihmisiin, jotka ovat vaikuttaneet siihen vähiten.
Kansainvälistä ilmasto-oikeudenmukaisuutta tulee parantaa lisäämällä kansainvälistä ilmastorahoitusta, tukemalla ilmastovahinkojen korvaamista ja edistämällä ilmastotekoja. Ilmastorahoitusta on kasvatettava niin, että se on uutta suhteessa olemassa oleviin kehitysyhteistyövaroihin.
Kehitysyhteistyö rahoituksen osuus on nostettava 0,7 prosenttiin Suomen bruttokansantuotteesta ja vähiten kehittyneiden maiden sekä kansalaisjärjestöjen osuutta on kasvatettava."
Mikä on mielestänne sopiva rahoituksen taso Suomen kehitysyhteistyölle?
Suomi ja muut rikkaat maat ovat sitoutuneet YK:n asettamaan tavoitteeseen käyttää vähintään 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan (BKT) kehitysyhteistyöhön. Vuonna 2022 kehitysyhteistyön osuus jäi noin 0,5 prosenttiin Suomen BKT:sta.
Suomen Punainen Risti näkee kehitysyhteistyön tulokset kansainvälisessä avustustoiminnassaan kriisi- ja konfliktialueilla, joilla kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa. Punaisen Ristin mielestä kehitysyhteistyö tulisikin nähdä tärkeänä osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, varsinkin poikkeuksellisen haastavina aikoina.
Vastausvaihtoehdot:
- Taso pitää säilyttää nykyisellään.
- Taso pitää nostaa tavoitteeseen eli 0,7 prosenttiin BKT:stä.
- Taso pitää nostaa 1–1,5 prosenttiin BKT:stä.
- Julkisia varoja ei pitäisi lainkaan käyttää kehitysyhteistyöhön.
Vastaajien perustelut:
B) Taso pitää nostaa tavoitteeseen eli 0,7 prosenttiin BKT:stä.
"Kehitysyhteistyöllä on paikkansa globaalin eriarvoisuuden selättämisessä ja vakauden vahvistamisessa. Kehitysyhteistyön budjetti koostuu monista hyvin erilaisista osasista. Sen sisällä tuloksellisuutta ja läpinäkyvyyttä on tarpeen jatkuvasti kehittää.
Kristillisdemokraatit on sitoutunut pitkän aikavälin tavoitteeseen nostaa kehitysyhteistyövarat 0,7 prosenttiin BKT:stä. Tulevalla kaudella menokehyksen ollessa tiukka tärkeintä on välttää suuret ja äkilliset leikkaukset, jotta työn pitkäjänteisyyttä ja kumppaneita ei menetetä."
"Nykyinen talouden tilanne Suomessa on niin huono, että kehitysapua tulee vähentää."
B) Taso pitää nostaa tavoitteeseen eli 0,7 prosenttiin BKT:stä.
"Suomi on sitoutunut sekä YK:ssa että EU:ssa nostamaan kehitysyhteistyövaransa 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuutta vastaavalle tasolle. Tämä on minusta tavoite, johon kaikkien on hyvä sitoutua."
D) Julkisia varoja ei pitäisi lainkaan käyttää kehitysapuun.
"Nykyinen kehitysapumalli ei ole vähentänyt äärimmäistä köyhyyttä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, joka on ollut kehitysyhteistyön pääpainopiste viime vuosikymmeninä. Kehitysyhteistyövaroja on valunut monissa tapauksissa paikalliseen korruptioon ja hankkeisiin, joilla on ollut olemattomat tuloksellisuuden mittarit ja seurantajärjestelmät.
Kehitysapua tulee myöntää vain ylijäämäisestä budjetista ja sen on pyrittävä luomaan paremmat yritystoiminnan ja kansalaisyhteiskunnan edellytykset etenkin Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, jotta tämän alueen maat joskus pääsisivät irti kehitysapuriippuvuudesta.
Kehitysapujärjestelmä vaatisi täyden remontin. Suomen ei myöskään pidä antaa kehitysapua velkarahalla – Perussuomalaisten mukaan sitä voidaan siis antaa vain budjetin ylijäämästä."
"Koko kehitysapu pitää lakkauttaa siksi aikaa, kunnes siitä on perattu kaikki korruptio pois."
B) Taso pitää nostaa tavoitteeseen eli 0,7 prosenttiin BKT:stä.
"Kehitysyhteistyön määrärahat on nostettava mahdollisimman nopeasti kansainvälisten sitoumustemme mukaiseen 0,7 prosenttiin ja tämän jälkeen sitä suuremmalle tasolle. Nykyinen hallitus on kasvattanut kehitysyhteistyörahoitusta, mutta sen taso on edelleen liian alhainen.
On hyvin tärkeää, että kehitysyhteistyörahoitusta kasvatetaan edelleen tulevalla ja sitä seuraavilla vaalikausilla. Kansalaisyhteiskunnan rooli kehityspolitiikassa on keskeinen, ja siksi on tärkeää turvata järjestöjen kehitysyhteistyön riittävä rahoitus ylivaalikautisesti."
B) Taso pitää nostaa tavoitteeseen eli 0,7 prosenttiin BKT:stä.
"SDP on sitoutunut nostamaan kehitysyhteistyörahoituksen tason 0,7 % bruttokansantulosta vuoteen 2030 mennessä. Keskeinen edellytys tulokselliselle kehityspolitiikalle on eri politiikanalojen vaalikaudet ylittävä johdonmukaisuus, pitkäjänteisyys, jatkuvuus ja ennakoitavuus.
Suomen kehitysyhteistyörahoitusta tulee lisätä suunnitelmallisesti ja asteittain useamman vaalikauden aikana. Suomi tavoittelee kehitysyhteistyömäärärahojen tasoa, joka vastaa YK:ssa annettua sitoumusta."
B) Taso pitää nostaa tavoitteeseen eli 0,7 prosenttiin BKT:stä.
"Haluamme, että kehitysrahoituksen tavoitetaso on 0,7 prosenttia BKT:sta ja että 0,2 prosenttia BKT:sta osoitetaan kaikkein haavoittuvimmille maille. Kehityspolitiikassamme meidän tulee tukea oikeusvaltioperiaatetta, demokraattista kehitystä sekä hyvän ja avoimen hallinnon kehittämistä."
B) Taso pitää nostaa tavoitteeseen eli 0,7 prosenttiin BKT:stä.
"Vihreät on pitkään kannattanut kehitysyhteistyörahoituksen nostamista 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Lisäksi olisi kasvatettava vähiten kehittyneiden maiden sekä kansalaisjärjestöjen saamaa osuutta kehitysrahoituksesta.
Kehitysyhteistyö on itseisarvoisen tärkeää kansainvälisen vastuumme kantamiseksi, mutta kehitysyhteistyön edistämä yhteiskuntarauha ja vakaus ovat myös Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen etu."
B) Taso pitää nostaa tavoitteeseen eli 0,7 prosenttiin BKT:stä.
"Suomi on sitoutunut YK:n tavoitteeseen käyttää 0,7 % bruttokansantulosta kehitysyhteistyöhön. Tavoitevuodeksi on asetettu vuosi 2030. Keskusta kannattaa pidemmällä aikavälillä kehitysyhteistyömäärärahojen nostamista 0,7 prosenttiin.
Nykytasoon nähden se vaatisi kuitenkin kehitysyhteistyöhön satojen miljoonien eurojen vuotuista määrärahakorotusta, ja seuraavilla vaalikausilla valtion budjettiin kohdistuu merkittäviä sopeutustarpeita, joten nopea määrärahojen nosto ei ole kovin realistista. "
Mikä seuraavista edistäisi parhaiten koko yhteiskunnan turvallisuutta?
Viime vuosien kriisit ovat koetelleet kansalaisten turvallisuuden tunnetta ja kriisinsietokykyä. Vaikka kokemus turvallisuudesta on osin subjektiivinen, sen vahvistumiseen voidaan vaikuttaa. Turvallisuuden tunteella ja kokemuksella osallisuudesta on suuri vaikutus paitsi yksilön omaan, myös koko yhteisön kriisinkestävyyteen.
Suomalainen ajatusmalli yhteiskunnan kokonaisturvallisuudesta perustuu siihen, että yhteiskunnan eri toimijat otetaan mahdollisimman kattavasti mukaan turvallisuustyöhön. Järjestöillä kuten Suomen Punaisella Ristillä on merkittävä rooli sekä viranomaistoiminnan tukemisessa että kansalaisten turvallisuustaitojen vahvistamisessa.
Vastausvaihtoehdot:
- Resurssien lisääminen viranomaistoimintaan, valmiussuunnitteluun ja huoltovarmuuteen.
- Panostaminen yksittäisten kansalaisten valmiuksiin kuten ensiaputaitoon ja hätätilanteissa
toimimiseen. - Tuen lisääminen kansalaisyhteiskunnan eli järjestöjen ja yhdistysten valmius- ja varautumisosaamiselle.
- Yhteistyön vahvistaminen viranomaisten, järjestöjen ja yksittäisten kansalaisten kesken.
Vastaajien perustelut:
A) Resurssien lisääminen viranomaistoimintaan, valmiussuunnitteluun ja huoltovarmuuteen.
"Kriisitilanteessa yhteiskunta tulee organisoida, ja silloin tarvitaan enemmän ihmisiä. Jotta koko yhteiskunta saadaan toimimaan, tarvitaan lisäresursseja ja asiantuntevia ihmisiä, jotka tietävät miten toimia."
D) Yhteistyön vahvistaminen viranomaisten, järjestöjen ja yksittäisten kansalaisten kesken.
"Eri toimijat tekevät meillä erinomaista työtä kokonaisturvallisuuden eteen. Uskon, että yhteistyötä voi aina vahvistaa kokonaisturvallisuuden edistämiseksi. On kuitenkin selvää, että resursseja on myös lisättävä, jotta esimerkiksi poliisien määrä saadaan nostettua 8000 poliisiin."
A) Resurssien lisääminen viranomaistoimintaan, valmiussuunnitteluun ja huoltovarmuuteen.
"Suomen sisäisen turvallisuuden varmistamiseksi tulee poliisin määrärahoihin ohjata ylivaalikautinen korotus siten, että lisäresurssit kohdistuvat koko rikosketjuun. Oikeuslaitoksen tulee myös olla nykyistä paremmin resursoitu.
Viranomaisten valmiussuunnitelmien on oltava ajantasaisia ja täytäntöönpanokelpoisia. Tämä on ensisijaisen tärkeää Venäjän Ukrainaan kohdistama aggressio mielessä pitäen.
Huoltovarmuuden ylläpitämiseksi tarvitaan pitkän tähtäimen suunnitelmallisuutta, joka pitää sisällään ratkaisut mm. ruokahuollon ja riittävän energiansaannin turvaamiseen poikkeusolosuhteissa."
"D- ja B-vaihtoehdot edistävät tässä korruption ajassa parhaiten kokonaisturvallisuutta."
D) Yhteistyön vahvistaminen viranomaisten, järjestöjen ja yksittäisten kansalaisten kesken.
"On tärkeää panostaa kaikkiin eri vastausvaihtoehdoissa lueteltuihin keinoihin. Kokonaisturvallisuus pitää sisällään laajan kirjon asioita, joiden kohtaamiseen tarvitaan eri tahoja ja erilaisia - ja suhteessa nykytilaan lisäisiä - resursseja.
Yhteiskunnallista eriarvoisuutta vähentävä politiikka eri sektoreilla vahvistaa kokonaisturvallisuutta. Turvallisuus korreloi vahvasti laajemman yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja esimerkiksi pienten tulo- ja varallisuuserojen kanssa. Esimerkiksi sosiaali- ja koulutuspolitiikka ovat keskeisiä kokonaisturvallisuutta parantavia hallinnonaloja.
Yllä listatuista tärkeistä keinoista nostamme erityisesti esille viranomaisten, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyön vahvistamisen. Yhden esimerkin mainitaksemme on pinnalla olleeseen nuorten väkivaltarikollisuuteen puututtava koulujen, poliisin, järjestöjen, nuorisotyön ja terveydenhuollon yhteistyöllä."
D) Yhteistyön vahvistaminen viranomaisten, järjestöjen ja yksittäisten kansalaisten kesken.
"SDP puolustaa päättäväisesti kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuutta. Demokratian uskottavuus ja elinvoima edellyttävät, että kansanvallan toteutumista tarkastellaan kriittisesti.
Tämä tarkoittaa edustuksellisen demokratian rakenteiden ja toimintatapojen kehittämistä, kansalaisyhteiskunnan edellytysten turvaamista ja monipuolisia osallistumisen keinoja. Demokratian ja osallisuuden vahvistamisella ylläpidetään myös yhteiskuntarauhaa.
Kansalaisjärjestöt muodostavat kansalaisyhteiskunnan ytimen. Kansalaisjärjestöjen toimintaedellytykset tulee turvata ja niiden autonomiaa on syytä vahvistaa uudistamalla, selkeyttämällä ja yhdenmukaistamalla julkisen vallan avustuskäytäntöjä valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti.
Järjestöillä, viranomaisilla ja yksittäisillä kansalaisilla on erilaiset roolinsa ja osaamisensa. Näiden yhteisellä työllä saadaan voimavarat parempaan ja tehokkaampaan käyttöön ja tuotettua lisäarvoa."
D) Yhteistyön vahvistaminen viranomaisten, järjestöjen ja yksittäisten kansalaisten kesken.
"Yhteistyötä eri toimijoiden kesken on myös tärkeätä vahvistaa. Tällä tavalla vahvistamme myös ihmisten kykyä selviytyä eri tilanteissa.
Kaikki annetut vaihtoehdot edistävät yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Viranomaistoiminta, valmiussuunnittelu ja huoltovarmuus ovat Suomessa hyvällä tasolla, mutta parannettavaa löytyy aina.
Yksittäisten kansalaisten valmiuksiin selviytyä hätä- ja kriisitilanteista on myös aina syytä panostaa. Järjestöjen ja yhdistysten tuen lisääminen varautumisosaamiselle tulisi tehdä kokonaisharkintaan pohjautuen ja resursseja ohjata sinne, missä niitä tarvitaan eniten."
D) Yhteistyön vahvistaminen viranomaisten, järjestöjen ja yksittäisten kansalaisten kesken.
"Yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden parantamiseen tarvitaan kaikkia toimijoita ja heidän yhteistyötään. Järjestöillä on tässä tärkeä rooli. Vihreät haluaa turvata järjestöjen rahoituksen."
D) Yhteistyön vahvistaminen viranomaisten, järjestöjen ja yksittäisten kansalaisten kesken.
"Turvallisuus on useiden tekijöiden summa ja sen varmistaminen edellyttää monien toimijoiden vastuunottoa ja yhteistyötä.
Yhteistyön tiivistämisellä järjestöjen ja viranomaisten kesken sekä viranomaisten keskinäistä tietojen vaihtoa lisäämällä (ottaen huomioon kansalaisten perusoikeudet) voidaan turvallisuutta vahvistaa. Myös kansalaisilla on oma vastuunsa elinympäristönsä turvallisuuden varmistamisessa."
D) Yhteistyön vahvistaminen viranomaisten, järjestöjen ja yksittäisten kansalaisten kesken.
"Viranomaiset tarvitsevat ilman muuta riittävät resurssit voidakseen huolehtia turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta, ja on hyvä, että asiaan on viime vuosina herätty.
Rahan ja henkilöstön lisäksi on kuitenkin tärkeää, että järjestelmän saumakohdat toimivat; tieto siirtyy riittävällä tavalla ja nopeudella viranomaiselta toiselle, järjestöjä hyödynnetään kouluttajina ja osallistajina, ja kansalaiset kokevat olevansa osaltaan turvallisuuden tekijöitä.
Kynnys eri toimijoiden välillä on saatava matalaksi. Kaikkea lainsäädäntöä ja yhteiskunnan toimintoja on tarkasteltava yhä enemmän kokonaisturvallisuuden kannalta – esimerkiksi energia- ja maatalouspolitiikkaa on jatkuvasti tehtävä niin, etteivät nyt tehtävät päätökset uhkaa huomisen huoltovarmuutta."
Mitä Punainen Risti tekee?
