Valokuvanäyttely antaa äänen ruoka-avussa käyneille ihmisille

Suomen Punaisen Ristin voimauttavassa valokuvausprojektissa kohdattiin 23 ihmistä Lapin ja Oulun piirin alueella. Kuvattavat kertoivat oman ainutkertaisen tarinansa.

Tässä verkkonäyttelyssä ruoka-avussa käyneet ihmiset avaavat omia kokemuksiaan ja elämäänsä valokuvin, tarinoin ja videon välityksellä.

Tämä näyttely pyrkii lisäämään tietoa ja keskustelua ruoka-avusta sekä avaamaan erilaisia syitä ruoka-apuun turvautumisen takana.

Kohtaamisella on iso merkitys

Näyttelyn tavoitteena on antaa toivoa, ja nostaa esille auttamisen merkitystä. Toisen ihmisen kohtaamisella voi olla iso merkitys. Ruoka-avun kautta monet ovat päässeet osaksi heille tärkeää toimintaa ja päätyneet itse auttamaan toisia. 

Valokuvanäyttelyn on tuottanut Suomen Punaisen Ristin Lapin ja Oulun piiri osana Suomen Punaisen Ristin Ruokaa ja osallisuutta -hanketta. Tarinoita on lyhennetty tähän verkkonäyttelyyn. Alkuperäiset pidemmät tarinat ovat nähtävillä Lapin ja Oulun piirin fyysisissä valokuvanäyttelyissä.

Lapin piirin valokuvat on ottanut Jorma Simonen / Avea Media ja Oulun piirin valokuvat Emma Moilanen / Suomen Punainen Risti.

Lapin piirin näyttelyyn kuuluvan videon on tehnyt Jimi Simola / Avea Media.

"Ruoan lisäksi olen saanut tuttavia, joiden kanssa on kiva porista"

"Pidän onkimisesta, ja siksi valitsin kuvauspaikaksi pienen satama-alueen. Lapsena ongimme perheen kanssa säännöllisesti, ja olen jatkanut harrastusta myös aikuisiällä. Nykyään ongin kalaa omaksi ruoaksi. Joskus matoon tarttuu lahnoja, joka on aina yhtä jännittävää.

Aloin käymään ruoka-avussa vuoden 2022 syksystä lähtien. Käyn nykyään joka viikko yhdessä ruokajaossa. SPR:n Kastellin ruoka-avussa on aina herkullisesti maustettu lämmin ruoka! Lisäksi siellä on tarjolla ruokapussin lisäksi voileipää ja vohvelia.

SPR:n uutterille vapaaehtoisille korkea hatunnosto! Olen kiitollinen saamastani ruoka-avusta. Ruoan lisäksi olen saanut tuttavia, joiden kanssa on kiva porista ruokapussia odottaessani."

"Kultahippusia jaetaan tuolla SPR:llä: Iloa, ystäviä, yhteisöllisyyttä"

"Luonto on meille ilmainen hyvinvoinnin lähde, ystävät, kaverit ja koirat. Sain tämän koiran, kun eniten tarvitsin. Ja yli 10 vuotta tässä on yhdessä kuljettu. Niin ehkä tuo porokoira oli minulle tarkoitettu. Allergioiden lisäksi on ollut yli 20 vuotta erilaisia sairauksia. Nykyään retkeilen enää lähimetsissä Taika-koiran kanssa, vaikka ennen kierretty kaikki Lapin tunturit. Tässäkin oppii paljon, kun käy ruokajaoissa ja näissä diakoniaruokailuissa, niin oppii muista ihmisistä myös paljon.

Siis mä sanon, että se on niinku kultahippusia jaetaan tuolla SPR:llä. Jos ei ihan täyttä kultaa, niin kultahippusia tuolla SPR:n jakeluissa. Iloa, ystäviä, yhteisöllisyyttä. Saa uusia ystäviä, joiden kanssa voi lähteä vaikka mustikkaan. Elämä on ihmeellisempi kuin luulemme, se kantaa mutta sitä ei voi suunnitella."

"Ruoka-avussa huomaa, ettei ole yksin eikä ainoa, joka tarvitsee apua"

“Olen pienituloinen ja oma talous on parempi, kun saan ruoka-apua. Ruoka-avussa tapaa erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja huomaa, että ei ole yksin eikä ainoa, joka tarvitsee ruoka-apua.

Toimin myös vapaaehtoisena ruoka-avussa, koska tykkään laittaa ruokaa ja leipoa. Ruoka-avussa olen päässyt kokeilemaan ruoanlaittoa myös soppatykillä. Vapaaehtoistyöstä tulee itselle merkityksellinen olo, kun saa auttaa muita ihmisiä. Samalla tutustuu uusiin ihmisiin.

Tykkään liikkua luonnossa. Myös koulutukseni liittyy luonnon kanssa tekemisissä olemiseen. Luonnossa on helppo liikkua, voi marjastaa ja sienestää, se on tärkeä osa elämää. Vaeltaminen ja retkeily on mielestäni mukavaa. Luonnon keskellä voimaantuu. Tulevaisuudessa haluaisin elää mahdollisimman omavaraisesti. Olisi mukavaa asua metsän keskellä ja hyödyntää luonnon antimia ja pitää vaikka omaa kasvimaata.”

"Siinä kun ojentaa sen ruokakassin ja sanoo, että ole hyvä, niin mua nyt jo alkaa itkettää, kun ajattelen"

"Tulin SPR:n ruoka-apuun vapaaehtoiseksi, kun näin sen toiminnan siellä. Minua on aina ilahduttanut SPR:n toiminta tosi isosti. Ja heti saatiin kaverin kanssa koppi kumpikin, että tuo on meidän juttu tuo SPR nimenomaan.

Tää niinku tuntuu sillain tosi mukavalta. Siinä kun ojentaa sen ruokakassin ja sanoo, että ole hyvä, niin mua nyt jo alkaa itkettää, kun ajattelen. Ne ihmisetkin liikuttuu niin kovasti monta kertaa.

Saan itsekin ruoka-apua ja hyvin se mielestäni onnistuu, en ole kohdannut mitään hankaluutta, eikä kukaan kysellyt mitään. Mä olen auttanut toisia siten, että olen vienyt niitä leipiä ja ruokia semmoiseen perheeseen, jossa on yksinhuoltaja ja lapsia. Se on lapsiperheessä monesti vielä enemmän se tarve.

Ja ite myös, kun haluan säilyttää oman asunnon, olen leski ja siinä on nyt paljon ollut tämmöisiä kunnostustöitä. Toivon, että saisin pitää sen asunnon. Muuten minulla on ihan tämmöistä tavallista elämää, ulkoilua ja liikuntaa, joka on minulle tosi mieluinen harrastus."

"Siellä oli huippuihmisiä"

"Mun arkipäivä on sellainen, että herään, keitän kahvit ja laitan itseni kuntoon. Sitten lähden töihin ja olen siellä kahteen asti. Sen jälkeen menen kotia ja laitan ruoan. Ja yhdessäoloa lasten kanssa. Ei kai siinä sen enempää. Käyn kävelyllä paljon ja sitten mä laulan paljon, käyn kuoroharjoituksissa.

Olen aina haaveillut, että mä pääsisin opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Ja nyt hain siihen kouluun ja sain opiskelupaikan!

SPR:n ruoka-avusta on ollut paljon apua ja meille romaninaisille järjestetystä hyvinvointipäivästä tykkäsin tosi paljon. Siellä oli huippuihmisiä, SPR:n vapaaehtoisia, kyllä, täydet kympit."

"Punaisessa Ristissä on mukavia ihmisiä"

"Tulin Suomeen kaksi vuotta sitten perheeni kanssa. Olen turvapaikanhakija, en ole saanut vielä oleskelulupaa Suomeen. Harrastan liikuntaa, se on mukavaa. Ilman harrastuksia tuntuu, että elämässä ei ole oikein mitään. Minulla ei ole ystäviä täällä. Olen usein surullinen.

Tulevaisuudessa toivon, että saisin oleskeluluvan Suomeen, sillä haluaisin asua pysyvästi täällä. Haluaisin opiskella tietotekniikkaa ja saada töitä. Punainen Risti on auttanut minua. Siellä on mukavia ihmisiä ja he antavat minulle ruoka-apua. Se auttaa minua paljon."

"Saan Punaiselta Ristiltä ruoka-apua, ja se auttaa minua"

"Olen muuttanut Suomeen kaksi vuotta sitten Marokosta. Minulla ei ole täällä perhettä eikä samaa kieltä puhuvia ystäviä. Käyn koulua ja opiskelen suomen kieltä, mutta en käy töissä. Saan Punaiselta Ristiltä ruoka-apua, ja se auttaa minua. Haluaisin jäädä Suomeen, sillä minusta Suomi on hyvä paikka asua."

"Kyllä nuo avut on semmosia pieniä pelastavia enkeleitä"

"Olen työttömänä tällä hetkellä. Arkipäivä on hyvin perhekeskeinen. Se alkaa silleen, että lapset kouluun, puoliso töihin, ite kotia. Ruoka valamiiksi lapsille ja sitten oottaan niitä kotia. En harrasta mitään tällä hetkellä, mutta olen kuntosalilla käynyt aikaisemmin. Nyt sekin on jäänyt vähäksi. Ompelen kyllä silloin, kun kerkiän.

Viimesien vuosien haave on ollu, että pääsis opiskelemaan ja takasin koulun penkille, eli haluaisin lähteä opiskelemaan esimiestutkintoa.

SPR ruoka-avusta on ollut apua mulle. On todella. Kyllä nuo avut on semmoisia pieniä pelastavia enkeleitä."

"The Finnish Red Cross food aid helps me if I need something"

"I came here from Morocco to work. Now my situation is difficult because I do not have the right to work yet. The Finnish Red Cross food aid helps, they give me a bag of food every week, and they help me if I need something.

I have a lot of dreams. I’d like to stay and live in Finland, get a job, a house, and a family. I like the country, the quietness, the weather and the people. I feel Finland is my home now."

"Mulle on ollut kova paikka, kun en ole kuurona voinut työllistyä"

"Mä olen paljon kotona, erityisesti sukututkimus on rakas harrastus. Sitten mä voin ottaa videopuhelun kavereiden kanssa ja jutella sitä kautta. Joskus käyn kaupungillakin.

Mutta nyt kun oli tämä korona-aika, niin mä olin tosi paljon kotona ja yksin. Korona-aikana tuntui, että päivät vaan pyöri sen saman ympärillä. Siitä jäi semmoinen vaihe elämään, että tuntuu, että on vaikeaa suunnitella. Mä olen kyllä aina tykännyt matkustaa ja nuorena matkustin tosi paljon. Reppureissaajana ihan junalla vaikka minne. Mä olen käynyt Australiassa ja Meksikossa.

Kyllä se ruoka-apu vähän auttaa aina eteenpäin. Kun mä olen täysin kuuro, niin työnantajien asenne mua kohtaan on ollut vähän vaikea. Ja mulla kun on hyvä koulutus, olen ylioppilas ja sosionomi.

Mulle on ollut kova paikka, kun en ole kuurona voinut työllistyä. Aina mä törmään siihen samaan, että viittomakielisenä on vaikea saaha työtä. En ole ainut viittomakielinen, muilla on ihan sama asia. Voi olla hyvä ammatti, mutta ei vaan työllisty. Edelleen se asenne vaikuttaa niin paljon."

"Ruoka-apu on hyvä lisä ja siellä pääsee porisemaan puuta heinää"

"Sairasloma keskeytti parhaat työvuoteni, jonka seurauksena eläkkeeni jäi pieneksi. Nykyään teen puuhommia, niissä päivät kuluvat. Myös kalastan ja marjastan. Ruoka-apu on hyvä lisä ja siellä pääsee porisemaan puuta heinää." – Timo

"Käytän ruoka-apua aika aktiivisesti hyväksi, koska se helpottaa aika paljon"

"Sain sairaskohtauksen viimeisenä työpäivänä, josta suoraan melkein jäin eläkkeelle. Käytän ruoka-apua aika aktiivisesti hyväksi, koska se helpottaa aika paljon." – Rainer

"Kun olin nuorempi, kuljetin muille ruokaa. En itselleni"

"Kun olin nuorempi, kuljetin muille ruokaa. En itselleni. Mutta nyt on ajat muuttuneet. Nyt olen vanhempi ja huonomassa kunnossa. Kuljetan itselle. Se helpottaa arkea." – Elli

"Päädyin hakemaan kuitenkin apua Punaisen Ristin avusta, jossa olen itsekin tällä hetkellä töissä auttamassa toisia"

"Neljä vuotta taaksepäin jouduin auto-onnettomuuteen ja sen myötä talousongelmiin. Päädyin hakemaan kuitenkin apua Punaisen Ristin avusta, jossa olen itsekin tällä hetkellä töissä auttamassa toisia." – Ari

"Ruoka-apu on erittäin tärkeää"

"Puistohommia oli aina vain kesäisin ja talvet olin työttömänä. Työeläkettä ei paljon kertynyt, koska pätkätöitä oli niin paljon. Ruoka-apu on erittäin tärkeää." – Reijo

"Olen aina auttanut ihmisiä, mikä ei tietenkään näy eläkkeessäni"

"Olen aina auttanut ihmisiä, joka ei tietenkään näy eläkkeessäni. Kaikki on kallistunut. Pienellä rahalla pärjää, jos ei mitään yllättävää tule kohdalleni." – Ulla

"Olen tyytyväinen, kun saan auttaa muita"

"Nuorena miehenä jouduin moottoripyöräonnettomuuteen ja tuon seurauksena jouduin opettelemaan melkein kaiken uudelleen. Olen tosi tyytyväinen, että saan olla vapaaehtoisena. Ei se määritä tarvetta millaisella autolla tulee ruokaa hakemaan. Olen tyytyväinen, kun saan auttaa muita." – Reijo

"Kun saa ruoka-apua, jää rahaa lääkkeisiin"

"Matalapalkka-alalla palkka ei ole iso, mutta minusta se on riittävä. Raha, minkä saa, elämä pitää järjestää siten, että rahat riittävät. Kun saa ruoka-apua, jää rahaa lääkkeisiin." – Mauno

"Nyt nautin, kun saan auttaa muita ihmisiä"

"Ruokajonossa usein mietin, että miten tuonne pääsen töihin. Yhtenä päivänä rohkaistuin ja kysyin asiasta. Nyt nautin, kun saan auttaa muita ihmisiä. Olen saanut paljon ystäviä, näin saan sisältöä elämääni." – Johan-Peter

"Auttaminen antaa paljon ja ihmisten kohtaamisella on iso merkitys"

"Ei ole häpeä ottaa apua vastaan, kun sitä tarvitsee. Ihminen on arvokas aina, tilanteesta huolimatta. Auttaminen antaa paljon ja ihmisten kohtaamisella on iso merkitys." – Jaana ja Jukka

"Siellä oli ihan mukavaa, kun ihmiset tulevat juttelemaan ja tervehtimään toisia"

"Eläkkeelle jäätyäni aloitin vapaaehtoisena seurakunnan kirpputorilla ja pääsin siellä tapaamaan uusia ihmisiä. Siellä oli ihan mukavaa, kun ihmiset tulevat juttelemaan ja tervehtimään toisia." – Elvi