Iloa yhdessä tekemisestä Mäntän osastossa

Riihikallion vapaaehtoiskeskus on helppo löytää. Vaaleanpunainen puutalo sijaitsee aivan Mäntän paperitehtaan vieressä ja erottuu maisemasta historiallisella arkkitehtuurillaan.

Porstuassa vastaan tulee hymyileviä naisia punaisissa liiveissään.

Miten ihmeessä tavallisella Punaisen Ristin osastolla voi olla näin hulppeat tilat?

– Hellevi, sinä tunnet historian todella hyvin, huikkaa Mäntän osaston puheenjohtaja Eeva Ala-Heikkilä entiselle puheenjohtajalle Hellevi Ahoniemelle.

Yli neljäkymmentä vuotta Mäntän osastoon kuulunut Ahoniemi kertoo, että Riihikallion rakennutti Serlachiuksen tehtailijasuku vuonna 1916.

Punainen Risti tuli taloon vuokralle vuonna 1990. Kun paperitehdas kymmenen vuotta myöhemmin tahtoi luopua kiinteistöstä, osasto päätti ostaa sen. Kävi kuitenkin niin, että R. Erik ja Bror Serlachiuksen säätiö lahjoitti kauppasumman osastolle.

– Osasto on aikoinaan ollut Serlachiuksen suvun siipien suojassa. He ovat pitäneet Punaisen Ristin toimintaa tärkeänä ja halunneet tukea sitä, Ahoniemi sanoo.

Ala-Heikkilä arvostaa tehtailijasuvun panostusta.

– Omat tilat antavat meille paljon mahdollisuuksia, hän sanoo.

Ja niitä Mäntän osastossa riittää.

Yllättävän vireä osasto

Mäntän osaston esite on suorastaan hengästyttävää luettavaa.

Vapaaehtoiskeskus ja sen yhteydessä toimiva kirpputori ovat auki joka arkipäivä, kuten myös kahvio, jota osaston pyörittää terveyskeskuksessa. Kerran viikossa osasto järjestää bingoiltapäivän ja tarjoaa lounastajille edullista kotiruokaa.

Sanoisin, että tämä on yllättävän vireä osasto.

Kunnan vanhuksia ja erityisryhmiä auttaa osaston varatalonmiespalvelu, ja yksinäisiä käyvät tapaamassa osaston koulutetut ystävät. Lähialueen tapahtumissa mänttäläiset taas huolehtivat ensiapupäivystyksistä.

– Sanoisin, että tämä on yllättävän vireä osasto, Eeva Ala-Heikkilä muotoilee.

Osastossa on tällä hetkellä yli kaksisataa jäsentä, joista kolmisenkymmentä toimii säännöllisesti vapaaehtoisina. Tärkeä osa porukkaa ovat myös työkokeilussa tai palkkatuetussa työssä osastolla olevat, joista moni intoutuu jäämään vapaaehtoiseksi työpätkänsä päätyttyä.

Nykyinen puheenjohtajakin on yksi heistä.

– Totesin, että tämä on niin hyvä homma, että sitä kannattaa tukea, Ala-Heikkilä sanoo.

Liitytkö jäseneksi?

Hiljattain osaston hallitukseen liittynyt Mervi Rannos kuuluu osaston tuoreimpiin vapaaehtoisiin. Hän kiinnostui eläkkeelle jäätyään ystävätoiminnasta, koska kaipasi arkeensa mukavaa tekemistä ja sosiaalisia suhteita.

– Jos joku yksinäinen ilahtuu yhteisestä ajastamme, olen valmis olemaan mukana.

Ystäväpalvelun kautta Rannos tutustui ”ihanaan iäkkääseen rouvaan”, jolta hän kokee saavansa todella paljon.

– Hän kertoo minulle asioista, joita en muista tai tiedä, ja se on aivan ihanaa!

Ilo ja innostus huokuvat Mäntän osaston aktiiveista, kun he kertovat osastonsa toiminnasta ja hyviksi havaituista käytännöistä.

Jäsenhankintaan kiinnitetään osastossa paljon huomiota. Eeva Ala-Heikkilä ottaa jäsenyyden puheeksi aina, kun tapaa ihmisiä Riihikalliossa tai tapahtumissa.

– Sen pitää olla yhtä luontevaa kuin se, että kysyisin, otatko lisää kahvia. Ei siitä tarvitse tehdä vaikeaa, eikä kieltävästä vastauksesta tarvitse ottaa itseensä.

Kokemus on osoittanut, että tehokkaimpia ovat nimenomaan kasvokkaiset kohtaamiset. Ala-Heikkilällä on tapana esitellä itsensä muutamalla lauseella ja kertoa, mitä jäsenyys antaisi.

Puheenjohtaja muistaa aina mainita, ettei jäseneksi liittyminen velvoita osallistumaan toimintaan. Muuten ihmiset saattavat pelästyä.

– Kaikki eivät aina hoksaa, että jäsenyys on eri asia kuin vapaaehtoisuus.

Vaikka vastuunkantajien löytäminen on toiminnan jatkuvuuden kannalta tärkeää, Mäntän aktiivit varovat visusti painostamasta ketään. Osallistua saa juuri sen verran kuin itselle sopii.

Katse lapsiin ja nuoriin

Mänttäläiset ovat oppineet, että näkyvyys paikkakunnalla tuo osastoon lisää jäseniä ja tekijöitä.

Kun Mäntässä viime kesänä katosi muistisairas vanhus, Ahoniemi keksi järjestää Vapepan tiedotustilaisuuden. Infossa kerrottiin, kuinka etsintöihin voisi osallistua Punaisen Ristin riveissä.

– Saimme ensiapu- ja valmiusryhmään useita uusia vapaaehtoisia.

Normaalioloissa osasto kertoo toiminnastaan sosiaalisessa mediassa. Aktiivit myös pitävät paikallislehden toimituksen ajan tasalla tempauksistaan ja pyrkivät yhteistyöhön paikkakunnan muiden toimijoiden kuten koululaisten ja muiden järjestöjen kanssa.

– Kannattaa mennä tapahtumiin, jotka keräävät paljon eri-ikäistä väkeä, Ala-Heikkilä tiivistää.

Kun toiminnan esittelypisteelle järjestää tekemistä lapsille, paikalle löytävät myös ruuhkavuosiaan elävät pienten lasten vanhemmat.

Mänttäläiset ovat pohtineet, että Punaisen Ristin kannattaisi valtakunnallisestikin kiinnittää nykyistä enemmän huomiota lasten ja nuorten tavoittamiseen. Alakouluikäisille on olemassa Reddie Kids -kerho, mutta entä sen jälkeen?

Ala-Heikkilä ja Ahoniemi toivoisivat, että Punainen Risti ottaisi mallia esimerkiksi partiojärjestön lapsille ja nuorille suunnatusta etenemispolusta. Ideana olisi, että kun pienenä lähtee mukaan, tekemistä riittäisi joka ikävaiheeseen aina aikuisuuteen saakka.

– Miksi meidän pitäisi keksiä kaikki uudelleen, kun jossain asia on jo mietitty valmiiksi?

Veto- ja pitovoimaa

Jäsenten ja vapaaehtoisten rekrytoinnissa on hyvä muistaa, että yhteinen matka on vasta alussa, kun uusi nimi kirjataan papereihin. Jos tulokas ei koe oloaan tervetulleeksi, suhde järjestöön voi jäädä etäiseksi tai katketa.

Mäntän osastossa ollaan yhteydessä uuteen jäseneen tai vapaaehtoiseen heti, kun tämä on ilmoittautunut mukaan.

– Kiitän kiinnostuksesta ja tarjoan vaihtoehdoiksi, että minulle voi soittaa tai Riihikalliossa voi tulla käymään. Sanon, että minulle voi ehdottaa aikaa, Ahoniemi kertoo.

Ystävätoimintaan lähtenyttä Mervi Rannosta nopea yhteydenotto ilahdutti.

– Hellevi kertoi heti seuraavan ystäväkoulutuksen ajankohdan.

Vanhoja tekijöitäkään järjestötyössä ei sovi unohtaa. Mäntän osastolla on tapana kiittää vapaaehtoisiaan tammikuussa järjestettävillä jälkijouluilla. Kesäkuun alussa taas pidetään laidunkauden avaus, johon kuuluu grillausta, vohveleiden paistoa ja pelailua.

Mukava yhdessä tekeminen luo yhteenkuuluvuutta ja vahvistaa sitoutumista toimintaan.

– Ei tämä aina voi olla pelkkää työntekoa, Ahoniemi huomauttaa.

Osastossa, jossa on runsaasti työllistämistoimintaa, piisaa toki myös paperinpyöritystä. Ahoniemi ja Ala-Heikkilä myöntävät, että se tuntuu joskus kuormittavalta. Punaisen Ristin piiri auttaa kuitenkin jaksamaan.

– Aina olen saanut tukea, jos olen piiriin soittanut, Ahoniemi sanoo.

Kuin toinen perhe

Nykyään puhutaan paljon siitä, miten luottamustehtävillä ja talkoovuoroilla on taipumusta kasaantua samoille ihmisille. Se altistaa tekijät väsymykselle.

Hellevi Ahoniemellä on puheenjohtajakokemusta peräti 17 vuoden ajalta, ja nytkin hän istuu osaston hallituksessa. Mikä hänet pitää mukana vuosikymmenestä toiseen?

Ahoniemi naurahtaa, että Punaisesta Rististä on tullut hänelle elämäntapa.

– Ei voi enää puhua harrastuksesta. Koen, että tämä yhteisö on minulle perhe ja suku, koska oma sukuni on kaukana.

Punaisesta Rististä löytyi se yhteisö, jossa kukaan ei katsonut, kuka olen ja mistä olen tullut.

Kun Ahoniemi nuorena muutti Mänttään, hän ei tuntenut paikkakunnalta ketään. Olo tuntui ulkopuoliselta, ja ihmisiin oli vaikea tutustua.

– Muistan itkeneeni monet itkut. Punaisesta Rististä löytyi se yhteisö, jossa kukaan ei katsonut, kuka olen ja mistä olen tullut.

Ensiaputoiminnasta innostuneelle Ahoniemelle on tärkeää, että Punaisen Ristin toiminnassa saa auttaa muita ihmisiä.

Luonteva hetki herätä

Toukokuun alussa vietetään jälleen Punaisen Ristin viikkoa. Teemoina ovat tällä kertaa kotimaan toiminnan esittely, uusien vapaaehtoisten kutsuminen mukaan sekä vapaaehtoisten kiittäminen.

Ahoniemen ja Ala-Heikkilän mielestä Punaisen Ristin viikko on luonteva hetki kiittää jäseniä ja vapaaehtoisia arvokkaasta panoksesta. Samalla teemaviikko tarjoaa oivan mahdollisuuden profiilin nostamiseen.

– Osastojen on ainakin kerran vuodessa hyvä havahtua mainostamaan omaa toimintaa, Ahoniemi summaa.

Mäntän osasto on perinteisesti järjestänyt Punaisen Ristin viikolla kevätmyyjäiset, joiden yhteydessä se on kutsunut jäseniään kahville.

Tänäkin vuonna luvassa on ainakin myyjäiset.

Alkuperäisen artikkelin Punaisen Ristin 2/2024 Avun maailma -lehteen kirjoitti Minna Hotokka.