Ihminen toiselle ihmiselle

Olen ollut turvatalolla vapaaehtoisena jo viisi vuotta, ja vuosien varrelle on sattunut paljon ihania, hauskoja, koskettavia, mietityttäviä ja haastaviakin kohtaamisia nuorten kanssa. Yksi kohtaaminen on kuitenkin jäänyt erityisen hyvin mieleeni ja kannan sitä mukana varmasti loppuelämäni.

Olin auttanut tätä nuorta eikä minun tarvinnut tehdä tai osata mitään muuta kuin kuunnella ja olla kiinnostunut.

Olin juuri muutama päivä aiemmin käynyt erittäin antoisan henkisen tuen koulutuksen, jossa harjoiteltiin erityisesti aktiivista kuuntelemista ja nuoren kohtaamista kriisin keskellä tai muuten vaikeassa tilanteessa. Turviksella oli melko rauhallinen ilta, siellä oli vain muutama nuori, yksi työntekijä ja minä vaparina.

Olimme juuri syöneet ja minä jäin laittelemaan tiskejä koneeseen ja siivoilemaan keittiötä, kun muut jo poistuivat keittiöstä. Yksi nuorista jäi kuitenkin ruokapöydän ääreen hiljaa istumaan sen oloisena, että keräsi rohkeutta sanoa jotain. Kysyin mitä hän mietti ja nuori alkoikin kertoa itselleen todella raskaasta ja vaikeasta tapahtumasta.

Ensin ajattelin, että voi ei, pitäisiköhän tässä olla jonkun ihan ammattilaisen vastaparina keskustelulle, mutta sitten tajusin, että työntekijä oli käytävän toisella puolella olevassa huoneessa kuullen keskustelumme ja että hän varmasti tulisi paikalle, jos koki sen tarpeelliseksi. Muutamien päivien takaisen henkisen tuen koulutuksen opit olivat tuoreena mielessä ja mietin, että nyt jos koska oli paikka aktiiviselle kuuntelemiselle.

Nuori puhui pitkän tovin, ja minä kuuntelin ja kyselin. Kun hän oli saanut sanottavansa sanotuksi ja oli jo ovensuussa poistumassa keittiöstä, hän vielä kääntyi kannoillaan ja kiitti kuuntelemisesta ja ihanasta hetkestä. Meinasin pillahtaa liikutukseltani itkuun siltä seisomalta.

Kohtaaminen oli minusta hyvin koskettava ja itselleni erittäin merkityksellinen. Minulla oli todella sellainen olo, että olin auttanut tätä nuorta eikä minun tarvinnut tehdä tai osata mitään muuta kuin kuunnella ja olla kiinnostunut hänen ajatuksistaan ja kokemuksistaan – olla ihminen toiselle ihmiselle. 

– Jenny, Tampereen turvatalo